Tulevaisuudessa myös ketoaineet voi mitata yhtäjaksoisesti

Teksti: Mika Haulo

Glukoosisensorointi alkaa olla jo arkipäivää tyypin 1 diabeteksen omahoidossa, mutta myös ketoaineita on mahdollista mitata jatkuvasti. Tulevaisuudessa voi jopa olla laiteintegraatioita, joissa sekä glukoosin että ketoaineiden mittaus on yksissä kuorissa, eikä kahta erillistä laitetta tarvita.

Keväällä 2021 kaksikymmentä yhdysvaltalaista diabetesasiantuntijaa kokoontui keskustelemaan diabetekseen ja ketoaineisiin liittyvistä asioista. Eräänä keskustelun aiheena oli ensimmäinen jatkuvatoiminen ketoainemittari ja sen toimintatarkkuus sekä pohdintaa näiden laitteiden tulevaisuudesta ja mahdollisesta yhdistämisestä insuliinipumppuihin ja keinohaimoihin.

Ketoainesensorista käytetään englanninkielisissä teksteissä lyhennystä CKM, joka tulee sanoista continuous ketone monitor.

Ketoaineiden mittaus ei diabeetikon näkökulmasta juurikaan eroa verensokerin mittauksesta verensokerimittarilla. Perinteisessä ketoainemittarissa käytetään aivan samalla tavalla mittausliuskaa ja sormenpäästä otettavaa verinäytettä. Vaikuttaa siltä, että myös ketoainesensorit ovat ulkonäöltään glukoosisensoreiden kaltaisia. Nekin mittaavat ketoaineita kudosnesteestä eivätkä suoraan verestä, mutta glukoosisensoreiden tapaan veren ketoainepitoisuus on mahdollista johtaa tästä tiedosta.

Ketoaineiden mittayksikkö on mmol/l eli sama kuin verensokerilla. Ketoaineiden määrä on normaalisti lähellä nollaa tai ainakin alle 0,6 mmol/l. Ketoainepitoisuuden ollessa yli 3 mmol/l on happomyrkytyksen vaara jo suuri.

Koska ketoaineiden esiintyminen ja niiden pitoisuuden vaihtelu on verraten vähäistä verensokeriin verrattuna, on syytä olettaa, että ketoainesensoreiden toiminnallisuus ei ainakaan ole yhtä hienostunutta kuin glukoosisensoreiden. Niiden tärkein ominaisuus on hälyttää, kun ketoaineiden määrä nousee liian korkeaksi. Silloinkin diabeetikolla on vielä runsaasti aikaa puuttua tilanteeseen.

Samanlaista kiirettä kuin esimerkiksi verensokerin laskiessa liian alas ei ketoaineiden kanssa ole. Yhdysvaltalainen asiantuntijaryhmä kuitenkin arvelee, että trendinuolet, jotka osoittavat mihin suuntaan ketoainepitoisuus on menossa, olisivat hyvä ominaisuus myös ketoainemittareissa.

Eniten ketoainesensoroinnista hyötyisivät luultavasti insuliininpuutosdiabetesta sairastavat, koska heillä happomyrkytyksen eli ketoasidoosin riski on suurin. Toisaalta tiedetään, että jotkin tyypin 2 diabeteksen hoitoon käytettävät lääkkeet, kuten SGLT2:n estäjät, voivat lisätä happomyrkytyksen riskiä. Kaiken kaikkiaan ketoaineiden seurannasta voivat hyötyä melkeinpä kaikki diabeetikot diabetestyypistä riippumatta.

Entä miksi ketoaineiden mittaus saattaa jäädä tekemättä? Diatribe-verkkosivustolla julkaistussa artikkelissa todetaan, että mahdollisia syitä ovat tiedon tai välineiden puute: kaikki diabeetikot eivät tiedä, milloin ketoaineita olisi syytä mitata. Joskus syynä voi olla se, että kyseessä on niin harvoin päiväjärjestyksessä oleva asia, että se yksinkertaisesti unohtuu.

Tällaisen kömmähdyksen teknologia voi korjata sitten, kun tulevaisuudessa ketoaineiden mittaus on kiinteä osa glukoosimittaria. Olipa mittari sitten perinteinen tai jatkuvatoiminen, laite osasisi varoittaa, kun ketoainepitoisuus on nousemassa liian korkeaksi.

Nykyisin on toki mittareita, jotka osaavat mitata sekä verensokerin että ketoaineet, mutta siihen tarvitaan kaksi erillistä liuskaa. Toisin sanoen ketoaineiden mittaus on muistettava tehdä erikseen. Yhdistetyllä mittauksella tarkoitan sitä, että laite osaisi mitata nämä kaksi arvoa itsekseen ilman erillisiä toimenpiteitä. 

Juttu on julkaistu Diabetes-lehdessä 4/2023.