Muistutamme: Puhelin on hoitoväline diabetesta sairastavalle lapselle

Lasten puhelinten käyttö koulussa on herättänyt vilkasta keskustelua. Puhelimen tuomista kouluun ei voi nykyisen lain mukaan oppilailta kieltää, mutta käyttöä saa rajoittaa opetuksen aikana. Joissakin kouluissa on järjestyssäännöissä sovittu, että puhelin ei saa olla oppitunneilla esillä.

Puhelinten käytöstä tehdyssä kansalaisaloitteessa  ehdotetaan  lainvalmistelua peruskoulujen oppilaiden puhelinten käytön kieltämiseksi koulupäivän aikana. Puhelimen käyttö olisi sallittua vain poikkeustilanteessa, kuten esimerkiksi silloin, kun oppilaalla on tarve saada yhteys vanhempaansa.

Julkisuudessa esiintyneet asiantuntijat ovat pääosin olleet puhelinten käytön rajoittamisen kannalla. Diabetesliitto muistuttaa, että puhelinkielto voisi  johtaa hankalaan tilanteeseen diabetesta sairastavien lasten ja heidän perheidensä osalta.

– Moni diabetesta sairastava lapsi ja nuori käyttää verensokerin seurannassa glukoosisensorointia. Tällöin lapsi tarkistaa verensokeritasonsa skannaamalla ihoonsa kiinnitetyn sensorin puhelimellaan useita kertoja päivässä. Diabetesta sairastavien lasten ja heidän perheidensä ei tule joutua hakemaan erikseen lupaa puhelimen käytölle, korostaa Diabetesliiton sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Laura Tuominen-Lozic.

Eräät insuliinipumput toimivat yhdessä matkapuhelinten kanssa siten, että insuliinin ateria- ja korjausannoksia annetaan nimenomaan puhelimella.

Insuliininpuutosdiabeteksen hoidossa verensokeritason tarkistaminen on välttämätön osa hoidon kokonaisuutta, jossa insuliinin annostelu sovitetaan verensokerin tasoon ja siihen vaikuttaviin ruokailuihin ja päivän aktiviteetteihin.

Vanhemmat voivat puhelimeen liitetyn etäseurannan avulla myös seurata lasten verensokerin tasoa koulupäivän aikana, ja olla tarvittaessa yhteydessä lapsiin tai heitä tukeviin avustajiin.

– Työrauha koulussa on tärkeää, mutta se ei saa tapahtua terveyden kustannuksella. Periaatteet täytyy sopia siten, että hoidollinen puhelimen käyttö on mahdollista ilman erillisiä selvityksiä, eikä sitä tarvitse kenenkään luokassa perustella. Mikäli näin ei toimita, lisääntyy diabetesta sairastavien  sairauden tunne ja oppilaiden eriarvoisuus luokkatilanteessa, korostaa  Tuominen-Lozic.

Tuominen-Lozic  arvioi, että vastaan voisi tulla tilanteita, joissa lapset mieluiten välttelisivät puhelimen esiin ottamista, koska muutkaan eivät puhelinta saisi käyttää.

– Lasten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen on tärkeä asia, mutta se voi tarkoittaa eri asioita. Kaikki erityiskohtelu sairauden vuoksi voi lapsen mielestä olla ikävää, kun paine kuulua ryhmään on kova. Kouluissa tarvittaisiin ainakin paljon lisää tietoa diabeteksesta, jotta lapset eivät joutuisi selittelemään toisille puhelimen käytön tarvetta.

Lisätietoja

Laura Tuominen-Lozic, sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija, p. 050 567 2555 (puhelinpalvelu maanantaisin klo 8.30-11 ja torstaisin klo 12-15).