Itä-Suomen yliopistossa tehdyn väitöstutkimuksen mukaan eläinproteiiniin painottuva ruokavalio ja erityisesti runsas lihan käyttö oli yhteydessä suurempaan tyypin 2 diabeteksen ja sairauksista johtuvien kuolemien riskiin. Sen sijaan keskeisimmän kasviproteiinin lähteen, viljatuotteiden, käyttö oli yhteydessä pienempään tyypin 2 diabeteksen ja sairauksista johtuvien kuolemien riskiin.
Terveystieteiden maisteri Heli Virtasen väitöskirjan tavoitteena oli selvittää, onko ruokavalion kokonaisproteiinin saannilla ja eri lähteistä saatavilla proteiineilla yhteyttä tyypin 2 diabeteksen, sepelvaltimotaudin, sydämen vajaatoiminnan tai sairauksista johtuvan kuolleisuuden riskiin.
– Idea väitöskirjatutkimukseeni lähti siitä, että ravitsemuskeskustelua hallitsivat pitkään hiilihydraatit ja rasvat, eikä proteiini tuntunut herättävän niin suurta mielenkiintoa, Virtanen kertoo.
Proteiinien ja proteiininlähteiden terveysvaikutuksia on kuitenkin viime aikoina alettu tutkia yhä tarkemmin – osittain ehkä siitäkin syystä, että runsaaseen eläinproteiinin käyttöön liittyvät ympäristölliset ja eettiset haasteet puhuttavat aiempaa enemmän.
Sairausriskien lisäksi väitöskirjassa tarkasteltiin, miten proteiinin ja eri proteiinin lähteiden käyttö yhdistyy sairauksia ennustaviin riskitekijöihin.
– Lihankäytön yhteyttä sairausriskeihin voisi selittää esimerkiksi se, että lihankäyttö oli yhteydessä suurempaan painoindeksiin ja suurempaan matala-asteisesta tulehduksesta kertovan herkän C-reaktiivisen proteiinin pitoisuuteen veressä. Runsas viljatuotteiden käyttö yhdistyi puolestaan pienempään painoindeksiin ja pienempään paastoglukoosin ja herkän C-reaktiivisen proteiinin pitoisuuteen veressä.
Tutkimuksessa mukana yli 2 600 miestä
Tutkimusaineistona väitöskirjassa oli Sepelvaltimotaudin vaaratekijätutkimus, johon osallistui 2 641 keski-ikäistä miestä Kuopiosta ja lähikunnista. Miesten ruokatottumuksia kartoitettiin tutkimuksen alussa vuosina 1984–1989 neljän päivän ruokapäiväkirjoilla. Tutkittavia seurattiin keskimäärin 19–22 vuoden ajan ja tieto tämän seuranta-ajan aikana tapahtuneista sairastumisista ja kuolemista kerättiin kansallisista rekistereistä.
Tutkimukseen 1980-luvulla osallistuneiden miesten keskimääräinen lihankäyttö oli noin 160 g vuorokaudessa eli melko samalla tasolla kuin suomalaisilla keski-ikäisillä miehillä nykyään, sillä FinRavinto 2017 -tutkimuksen mukaan miesten keskimääräinen lihankulutus on noin 170 g vuorokaudessa.
– Vertailtaessa havaintoja nykypäivän ruokatottumuksiin on kuitenkin hyvä huomata, että siipikarjaa käytettiin tuolloin hyvin vähän ja valtaosa käytetystä lihasta oli nimenomaan punaista lihaa, Virtanen tähdentää.
Ruokavaliotekijöiden lisäksi miehiltä kartoitettiin kattavasti muita terveyteen kytköksissä olevia tekijöitä, kuten alkoholinkäyttöä, tupakointia, koulutustaustaa ja liikuntatottumuksia. Nämä taustatekijät huomioitiin tilastollisissa analyyseissä. Tämän tarkastelun avulla havaittiin, että lihankäytön yhteys suurentuneisiin sairausriskeihin ei näyttänyt selittyvän esimerkiksi sillä, että runsaasti lihaa käyttävät miehet olivat todennäköisemmin myös tupakoitsijoita, käyttivät enemmän alkoholia ja saivat ruokavaliostaan vähemmän kuitua verrattuna vähemmän lihaa käyttäneisiin miehiin.
Lihankäyttöä on perusteltua kohtuullistaa
Myös muissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että kasviproteiinin yhteydet sairausriskeihin ovat myönteisemmät kuin eläinproteiinin. Runsaan punaisen ja varsinkin prosessoidun lihan käytön yhteyksistä sairausriskeihin alkaa olla jo varsin paljon näyttöä.
– Jos lihaa on lautasella päivittäin runsaasti, on sekä terveyden että ympäristön näkökulmasta perusteltua pyrkiä ainakin kohtuullistamaan käyttöä, Virtanen summaa.
Tässäkin tutkimuksessa tutkittavilla oli pienempi riski sairastua tyypin 2 diabetekseen, jos heillä oli ruokavaliossaan runsaammin kasviproteiinia eläinproteiinin sijaan. Lihan korvaaminen myös muilla eläinproteiinin lähteillä voi olla terveyden kannalta eduksi. Esimerkiksi kalansyönnillä ei tässä tutkimuksissa ollut yhteyttä sairauksien riskiin.
– On myös hyvä muistaa, että valtaosa suomalaisista saa suosituksiin nähden ruokavaliostaan aivan riittävästi tai jopa tarpeettoman paljon proteiinia, joten proteiinin riittävästä saannista harvoin tarvitsee kantaa huolta ikäihmisiä lukuun ottamatta.