Vilhelmi Vilposen vauhdikas arki
”Lempiaineeni koulussa on liikunta. Tykkään muutenkin liikkua ja urheilla. Käyn salibandytreeneissä kolme kertaa viikossa ja pelaan jalkkista kavereiden kanssa koulussa ja kotona pikkuveljen kanssa.
Lisäksi käyn uimahallissa ainakin kerran viikossa. Hypimme kaverin kanssa hyppytornista ja uimme. Kesällä tykkään uida järvessä ja talvella pulahtaa avannossa. Kylmät vedet ovat vahvuuksiani, ja tuntuu oudolta, kun muut eivät uskalla mennä avantoon.
Minulla on ollut ykköstyypin diabetes 5-vuotiaasta saakka. Olin aluksi monipistoshoidolla, mutta sain Omnipod-pumpun, kun menin kouluun. Pumppu on tosi kätevä, kun ei tarvitse piikitellä kynällä. Pumppu on liimattu tarralla vatsaani. Se pysyy hyvin kiinni eikä ole irronnut ikinä treeneissäkään.
Pumppu pitää vaihtaa kolmen päivän välein. Välillä vaihdan sen itse, välillä äiti tai iskä vaihtaa. Opettelin 10-vuotiaana vaihtamaan pumpun, että pääsin ilman vanhempia viikoksi mummolle ja papalle Inariin. Olin siellä nytkin hiihtolomalla. Mummo osaa hyvin hoitaa diabetestani, mutta yleensä hoidan sitä itse.
Olkavarressani on anturi, jonka avulla näen verensokerin puhelimestani. Katson verensokerin muuten vaan tai jos tulee huono olo. Jos se on matala, minua heikottaa. Jos se on korkea, päähän sattuu tai olen kiukkuinen. Olo paranee, kun syön jotain tai otan insuliinia.
En yleensä ajattele diabetesta. Uimahallissa on kyllä ärsyttävää, kun pikkulapset tuijottavat pumppua ja anturia ja kuiskuttelevat, onko minulla robottilaite. Jos joku tulee kysymään, kerron diabeteksesta. Omat kaverini suhtautuvat tosi hyvin eikä kukaan ihmettele mitään.
Minulla on paljon kavereita ja olen monesti kavereiden tykönä myös yökylässä. En jännitä sitä yhtään. Jos verensokerini menee yöllä liian matalaksi tai korkeaksi, puhelimeeni tulee hälytys. Myös äiti ja iskä seuraavat hälytyksiä kotona.
Äiti sanoo, että diabetekseni on aika haastava, kun verensokerini ei pysy tasaisena. Omasta mielestäni peruseläminen on helppoa. Diabeteksen kanssa pystyy elämään ihan tavallista elämää. Vaikeaa on silloin, jos en muista ottaa kaikkia hoitovälineitä mukaan.”
Teksti: Pirkko Tuominen
Julkaistu Diabetes-lehdessä 2/2023.