Tekniikka ja lääketiede yhtyvät GRI:ssä

Teksti: Mika Haulo

Glukoosiherkkä insuliini (englanniksi glucose-responsive insulin, GRI) tai insuliinijärjestelmä on uusi kehityssuunta sellaisille insuliinivalmisteille ja tekniikoille, joissa insuliinin annostelu tai vaikutuksen alkaminen tapahtuu automaattisesti, kun verensokeri ylittää ennaltamäärätyn tason. Pubmed Centralissa julkaistun, glukoosiherkän älyinsuliinijärjestelmän kehittämisestä kertovan  artikkelin mukaan kyseessä on kattotermi, joka pitää sisällään kolme erilaista teknologiaa.

Tutuin teknologia tarkoittaa käytännössä nykyisin jo käytössä olevia keinohaimoja tai niiden kaltaisia järjestelmiä, jotka rakentuvat glukoosisensorista, insuliinipumpusta ja näiden toimintoja käyttävästä ohjelmistosta ja algoritmista. Insuliini on tavallista pikainsuliinia, ja sitä annostellaan pumpulla glukoosisensorin antamien tietojen perusteella.

Toisessa ääripäässä on aivan uudenlainen insuliini, jonka rakennetta muokataan molekyylitasolla sellaiseksi, että se alkaa vaikuttaa vasta kun verensokeri on tarpeeksi korkealla. Tällaisella insuliinivalmisteella annos voitaisiin ottaa nykyistä harvemmin ja insuliinivarasto olisi elimistössä, josta sitä vapautuisi aina tarpeen mukaan ilman, että diabeetikon itsensä pitäisi tehdä mitään.

Kolmas insuliinivalmiste on tavallaan diabetesteknologiaa, mutta enemmän teollisella kuin kuluttajan tasolla. Siinä insuliini olisi molekyylitasolla samanlaista kuin nykyisinkin. Glukoosiherkkyys saataisiin aikaan erilaisten lisäaineiden avulla: insuliinimolekyylit käärittäisiin kapseleihin, ja nämä kapselit puolestaan reagoisivat glukoositasoon siten, että niiden sisällä olevat insuliinimolekyylit vapautuisivat vasta oikeaan aikaan. Myös tällä tekniikalla insuliini voitaisiin annostella harvoin ja isoina annoksina elimistöön odottamaan tulevaa tarvetta.

Pubmed Centralin artikkeli on vuodelta 2018, ja sen mukaan GRI-teknologia on vielä verraten alkutekijöissään. Ottaen huomioon lääkevalmisteiden hitaan kehityksen GRI-pohjaisia insuliineja ei kannata odottaa markkinoille vielä aivan lähivuosina.

Ajatuksena tällaiset älyinsuliinit ovat kuitenkin äärettömän mielenkiintoisia. Vielä muutama vuosi sitten tulevaisuudennäkymä keinohaimasta tarkoitti pääosin kehon ulkopuolisia laitteita, ja vähän harvemmin elimistön sisälle asennettavaa laitetta, joka toimisi terveen haiman tavoin. 

Teknologian käyttö molekyylitasolla on uudenlainen kehityssuunta. Sen avulla ei tarvitsisi nähdä vaivaa elektronisten laitteiden pienentämiseksi, ärsyyntyä iho-oireita aiheuttavista kiinnitysteipeistä, pelätä elimistön hylkimisreaktiota tai pelätä sosiaalista stigmaa ulkopuolisten silmiin näkyvien hoitovälineiden vuoksi.

GRI-teknologiat ovat hyvä esimerkki siitä, että toimivan ratkaisun ei tarvitse matkia mitään vanhaa, vaan ongelmaa voi lähestyä myös aivan uudenlaisesta näkökulmasta.

Julkaistu Diabetes-lehdessä 2/2023.