Väitöstutkimus: Toimiva vuorovaikutus on edellytys tyypin 2 diabetesta sairastavan omahoidon onnistumiselle
Jokaisella terveydenhuollossa asioivalla potilaalla on oikeus hyvään kohteluun, mikä rakentuu vuorovaikutuksessa terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Toimiva vuorovaikutus on erityisen keskeistä pitkäaikaissairautta sairastavien kannalta, jotka asioivat terveydenhuollossa useasti, ja joiden hoidontarve saattaa olla elinikäinen. FM Maija Peltola tutki viestinnän väitöskirjassaan tyypin 2 diabetesta sairastavien vuorovaikutuskokemuksia lääkärien ja hoitajien kanssa käydyistä keskusteluista, joilla oli ollut omahoitoa edistävä tai estävä merkitys.
Tyypin 2 diabetesta sairastavan ja terveydenhuollon ammattilaisen välinen vuorovaikutus hoidonohjaustilanteessa tukee parhaimmillaan diabetesta sairastavan omahoidon onnistumista. Toimiva vuorovaikutus ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys.
– Toimiva vuorovaikutus on vaativa ja yhteistyötä edellyttävä tehtävä. Vaativuutta lisää entisestään se, että vuorovaikutuksessa ei ole kyse vain tiedon välittämisestä ja tehtävien hoitamisesta. Kyse on myös keskinäisen suhteen rakentamisesta, jota kuvataan usein potilaan hoidon ytimeksi, Maija Peltola kertoo.
Peltola keräsi diabetesta sairastavien vuorovaikutuskokemuksia yksittäisistä hoidonohjauskeskusteluista avoimella kyselyllä ja teemahaastatteluilla soveltaen merkityksellisten tapahtumien tekniikkaa. Tutkimuksessa tarkasteltiin 63 merkityksellistä potilaskokemusta.
– Koska hoidonohjauskeskustelujen tarkoituksena on tukea nimenomaan diabeetikoiden hyvinvointia, katsoin tärkeäksi selvittää, miten diabeetikot itse kuvaavat ja tulkitsevat kokemaansa ammattilais-potilasvuorovaikutusta sekä sen edistävää ja estävää merkitystä omahoidolle.
Vuorovaikutus voi edistää tai estää osapuolten välistä yhteistyötä
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että terveydenhuollon ammattilaisten kanssa käytävillä hoidonohjauskeskusteluilla on merkitystä tyypin 2 diabetesta sairastavien omahoidon kannalta.
– Merkityksellistä ei ole niinkään se, käydäänkö keskustelu lääkärin vai hoitajan kanssa tai tuntevatko osapuolet toisensa entuudestaan. Olennaista on, millaisena vuorovaikutus jokaisessa yksittäisessä keskustelussa toteutuu ja miten se edistää tai estää osapuolten välistä yhteistyötä, Peltola kuvailee.
Yhteistyötä edistävä vuorovaikutus on diabetesta sairastavien kokemusten perusteella aktiivista, kuuntelevaa, tietoa konkretisoivaa sekä molempien asiantuntijuutta arvostavaa. Sellaista, jossa huomioidaan myös heidän yksilölliset tarpeensa, tunteensa ja viestintätyyli.
Peltola näkee, että parhaimmillaan vuorovaikutus edistää yksittäisissä keskusteluissa ymmärrettävän ja tarkoituksenmukaisen tiedon saamista ja hyödyntämistä, sosiaalisen tuen saantia sekä omahoitoon liittyvien vastuiden selkeytymistä. Heikoimmillaan vuorovaikutus estää tiedon ja tuen saantia, millä on merkitystä esimerkiksi hoito-ohjeiden noudattamisen, hoitoon motivoitumisen sekä hoitoon hakeutumisen kannalta.
– Pitkäaikaissairaiden hoidonohjaukselle on enenevässä määrin yhteistä, että jatkuvat hoitosuhteet samojen terveydenhuollon ammattilaisten kanssa ovat muuttumassa yksittäisiksi käynneiksi eri ammattilaisten kanssa. Tutkimukseni tulokset antavatkin arvokasta tietoa siitä, miten jokainen yksittäinen keskustelu on tärkeä mahdollisuus edistää vuorovaikutuksen keinoin pitkäaikaissairautta sairastavien omahoitoa tarkoituksenmukaisempaan suuntaan, Peltola summaa.
Maija Peltolan väitöstilaisuus on Tampereen yliopistossa perjantaina 31. maaliskuuta
Lähde ja lisätietoja: Tampereen yliopiston väitöstiedote
Lue myös: Maija Peltolan haastattelu Diabetes-lehdessä vuonna 2019