Säännöllisten rutiinien ansiosta voin hyvin

”Olen energinen aamuihminen ja pärjään vähillä yöunilla. Päiväni käynnistyy yleensä varhain. Minulla on joka aamu sama rutiini: herättyäni mittaan ensin verensokerin, sitten pistän insuliinin ja mittaan verenpaineen. Sen jälkeen lähden kolistelemaan kahvipannua. Verensokerini määrittelee, mitä syön aamupalaksi. Aamukahvin kanssa nautin yleensä voileivän, jonka päällä on esimerkiksi itsegraavattua lohta. Ensimmäisen aamupalan jälkeen käyn aamun lehtien kimppuun, minkä jälkeen on aamupuuron vuoro. 

Sairastuin kakkostyypin diabetekseen vuonna 1991. Heti alusta alkaen olen hoitanut itseäni hyvin, eikä vaikeita vaiheita sairauden hoidossa ole ollut. Pidän myös huolen siitä, ettei painoni nouse. Alussa vuorokausittainen insuliinimäärä oli 80–100 yksikköä, mutta säännöllisten elämäntapojen ja liikunnan ansiosta yksikkömäärä on saatu pudotettua 36:een. 

Käyn päivittäin lenkillä ja kolmesti viikossa kuntosalilla. Pyrin myös säännöllisesti noudattamaan voimisteluohjelmaa kotona. Liikkuminen on tavattoman tärkeää. Moni arkailee esimerkiksi rollaattorin käyttämistä. Jos sen avulla jaksaa kävellä pidempään, niin sehän on hyvä asia.

Jalkani ovat hyvässä kunnossa kuntosaliharjoittelun ja säännöllisen hieronnan ansioista. Kerran kuukaudessa käyn kalevalaisella jäsenkorjaajalla, joka hieroo jalkojani kahden tunnin ajan. 

Olen ollut leskenä kymmenen vuotta. Myös nykyinen naisystäväni oli leski, kun tapasimme. Olen asunut suurimman osan elämästäni Jyväskylässä, missä työskentelin Valmetilla tutkijana 37 vuotta. Nyt asun Uudessakaupungissa. Vuosia sitten olin täällä käymässä ja silloin kadulla vastaani tuli nainen, jolta kysyin tietä hotelliin. Hän oli sattumalta vanha kansakoulukaverini. Nyt asumme saman katon alla. 

Perhe on minulle tärkeä. Minulla on kolme tytärtä ja kuusi lastenlasta, ja he kaikki pitävät minuun yhteyttä. 

Siihen en ole tyytyväinen, miten Uudessakaupungissa on järjestetty diabeteksen hoito. Toivoisin, että diabeteshoitaja olisi kaksi kertaa vuodessa yhteydessä diabeetikkoihin ja kysyisi heiltä, miten on mennyt. Kertaakaan ei ole tultu jututtamaan, miten tämä ukonköriläs jakselee. Terveyspalvelujen siirtyminen kunnilta hyvinvointialueille huolestuttaa hieman. Pelkona on, että ihmisen hyvä terveyspolku katkeaa.

Tärkeintä kaikessa on säännöllinen lääkärin antama hoito.” 

Osmo Korhonen, 82 vuotta

Teksti: Sari Savela

Julkaistu Diabetes-lehdessä 1/2023.