Tutkimus: Koronasulku vähensi hoidon seurantaa sepelvaltimotautipotilailla ja tyypin 2 diabetesta sairastavilla
Sepelvaltimotautipotilaiden ja tyypin 2 diabetesta sairastavien hoidon seuranta harveni koronapandemiasta johtuvien sulkutoimien aikana, osoittaa Itä-Suomen yliopiston toteuttama IMPRO-hankkeen tutkimus. Hoitotasapainoissa nähtiin kuitenkin vain vähäisiä muutoksia.
Koronapandemian myötä Suomessa otettiin maaliskuussa 2020 käyttöön useita rajoitustoimenpiteitä, joilla pyrittiin estämään koronaviruksen leviämistä väestössä. Terveydenhuollossa vähemmän kriittinen hoito ajettiin alas, jotta pystyttiin turvaamaan koronapotilaiden tarvitsema hoito. Potilaita ohjattiin enenevässä määrin etävastaanotoille kiireettömissä asioissa.
Koronasulun aikaiset toimet hankaloittivat monien fyysistä sairaalakäyntiä edellyttävien pitkäaikaissairauksien, kuten sepelvaltimotaudin ja tyypin 2 diabeteksen, säännöllistä seurantaa ja hoitoa.
Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa tarkasteltiin sepelvaltimotautipotilaiden ja tyypin 2 diabetesta sairastavien seurantaa ja hoitotasapainoa Pohjois-Karjalassa vuosi ennen sulkuaikaa, sulkuaikana ja vuosi sen jälkeen. Hoitotasapainoja tarkasteltiin sepelvaltimotautipotilailla LDL-kolesterolin ja tyypin 2 diabetesta sairastavilla pitkän aikavälin verensokerin, HbA1c:n, perusteella.
Sepelvaltimotautipotilaiden hoidon seuranta väheni jatkuvasti koko seuranta-ajan ja vielä lisää sulkuaikana. Tyypin 2 diabetesta sairastavilla sen sijaan hoidon seuranta heikkeni väliaikaisesti ja palautui koronaa edeltävälle tasolle vuoden 2021 alkupuoliskon aikana.
Sepelvaltimotautipotilailla havaittua seurannan harvenemista voi selittää seurannan tarpeen väheneminen sairauden alun akuuttivaiheen jälkeen. Seurantatiheyden laskusta huolimatta LDL-kolesteroliarvot pysyivät kuitenkin keskimäärin vakaina laskien hieman koko seuranta-ajan – ennen sulkuaikaa heikossa hoitotasapainossa olleiden arvoissa nähtiin jopa hieman muita suurempaa paranemista sulkuaikana.
Tyypin 2 diabetesta sairastavilla hoidon ensisijaisena tavoitteena on hyvän hoitotasapainon ylläpitäminen ja sen myötä diabetekseen liittyvien komplikaatioiden estäminen. Erityisesti heillä mittausten väliin jääminen voi viivästyttää hoidon tehostamista, mikä lisää komplikaatioiden riskiä ja voi näkyä myös hoitokustannusten kasvuna. Myös tyypin 2 diabetesta sairastavilla hoitotasapaino pysyi kuitenkin keskimäärin vakaana, joskin pientä arvojen heittelyä oli havaittavissa koronasulun aikaan. Heistäkin ennen sulkuaikaa huonossa hoitotasapainossa olleilla arvojen nähtiin hieman paranevan koronasulun aikana.
Tutkimuksen tuloksia saattavat osittain selittää potilaiden valikoituminen sulkuaikana tehtyihin mittauksiin ja myös potilaiden tekemät muutokset riskitekijöiden omaseurannassa.
Tutkimuksessa hyödynnettiin tietoja Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän, Siun soten, elektronisesta potilastietojärjestelmästä. Tutkimuskohortteihin poimittiin 1604 sepelvaltimotautia ja 10136 tyypin 2 diabetesta sairastavaa henkilöä. Tutkimusta rahoitti Suomen Akatemia ja Strategisen tutkimuksen neuvosto.