Pipsa Valkeila, 29, opettelee kuuntelemaan kehonsa viestejä
”Sairastuin diabetekseen vähän yli parikymppisenä. Koska toisella vanhemmallani on ykköstyypin diabetes, kuvittelin tietäväni, miten sitä hoidetaan. Mutta oikeasti en tiennyt mitään. Olemme saaneet erilaisen diabeteskasvatuksen. Aiemmin diabeteksen hoito vaati superhallintaa eikä esimerkiksi sokeria saanut missään nimessä syödä. Minua on koko ajan kannustettu tunnustelemaan, mikä sopii itselle. Aluksi noudatin tarkasti annettuja hoito-ohjeita, mutta vähitellen uskaltauduin kokeilemaan eri vaihtoehtoja.
Diabetes on pakottanut pysähtymään ja miettimään, miten elän tätä elämää. Jos syön tai nukun huonosti tai stressaan, se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointiini ja sitä kautta kaikkiin elämänalueisiin. On helpompaa hoitaa itseään kuin kärsiä huonon hoidon seurauksista. Kun voin hyvin, pystyn hallitsemaan elämääni ja tekemään itselleni oikeita ratkaisuja. Toisaalta olen myös armollinen itselleni. Ei tarvitse pyrkiä siihen, että verensokerit olisivat koko ajan täydellisen tasaisia.
Usein sanotaan, ettei diabetes estä elämästä tavallista elämää. Diabeetikon on kuitenkin huolehdittava itsestään joka päivä, joka tunti. Se vie niin paljon voimia, että on OK jättää joitakin asioita pois. Kaikkea ei tarvitse jaksaa tehdä.
Yhteiskunnassa on paljon oletuksia siitä, miten pitäisi elää. Nykyään osaan kyseenalaistaa niitä. Uskon, että omien arvojen, tarpeiden ja haaveiden kuunteleminen on paras tapa elää merkityksellistä elämää. Kun muutin perheeni kanssa pääkaupunkiseudulta maalle, monet sanoivat, että olette ihan hulluja. Mutta meillä oli vahva tarve päästä lähelle luontoa, pois kaupungin hälinästä. Maalla asuminen on tehnyt hyvää ja rauhoittanut koko hermostoni. Nautin metsän huminasta ja laineiden liplatuksesta, omenoiden ja aronioiden säilömisestä, sienestämisestä ja haravoimisesta, isosta maalaiskeittiöstä ja narisevista lautaportaista.
Ennen muuttoa uuvuin. Kehoni pysäytti minut ja sanoi, nyt nainen kuuntele. Uupumuksen kautta ymmärsin, kuinka vahvasti olen antanut ulkoisten ohjeiden, sääntöjen ja uskomusten kontrolloida elämääni, valintojani, tekojani, jopa ajatuksiani. Nyt opettelen tunnistamaan kehoni viestejä ja kuuntelemaan sisäistä ääntäni. Elämä on onnellisempaa, rauhallisempaa ja merkityksellisempää.”
Teksti: Pirkko Tuominen, Julkaistu Diabetes-lehdessä 5/2022