Mitä puhelin edellä, sitä verensokerimittari perässä

Teksti: Mika Haulo

Jos haluat nähdä diabetesteknologian tulevaisuuteen, saattaa riittää, että kurkkaat omaan taskuusi ja käytät vähän mielikuvitusta.

Verensokerin mittaukseen käytettävät laitteet mukailevat enemmän tai vähemmän puhelinten kehityskulkua. Toki yhtäläisyyksiä löytyy moneen muuhunkin laitteeseen, mutta puhelin on kaikessa arkisuudessaan helppo vertailukohta.

Ennen puhelimen keksimistä ja vielä välittömästi sen jälkeenkin päivittäinen viestintätarve hoidettiin jollain muulla tapaa tai vaihtoehtoisesti ei viestitty lainkaan. Jonkin ajan kuluttua puhelin löytyi useimmista kodeista. Vastaavasti verensokerin mittaaminen ei onnistunut aluksi kotioloissa: kotona käytettävät verensokerimittarit tulivat markkinoille 1980-luvulla. Pian niistäkin tuli normaali osa diabeteksen omahoitoa.

Aluksi puhelun yhdistäminen oli hidasta ja vaati manuaalista työtä, kunnes teknologia kehittyi, ja puhelinkeskuksista tuli automaattisia. Yhtä kömpelöitä olivat myös ensimmäiset verensokerimittarit. Vielä vuosituhannen vaihteessa mittaus saattoi kestää puoli minuuttia, ja joka liuskaerän yhteydessä laite täytyi kalibroida mukana tulevalla erikoisliuskalla. Nykyään mittausaika on kutistunut viiteen sekuntiin, eikä kalibrointia enää tarvita.

Matkapuhelimet olivat ensimmäinen iso mullistus puhelinteknologiassa. Ne muuttivat puhelimen luonteen ihan erilaiseksi ja loivat myös aivan uusia käyttötottumuksia. Tätä voisi verrata jatkuvatoimisen glukoosinmittauksen eli arkikielellä sensoroinnin keksimiseen. Tässäkin tapauksessa uutuuslaite täytti saman vanhan perustarpeen, mutta aivan uudella ja monipuolisemmalla tavalla.

Aikanaan tuskin kukaan osasi arvailla, mihin nämä teknologian harppaukset lopulta johtaisivat. Laitteisiin alkoi ilmestyä älyä.

Sekä sensoreiden että kännyköiden näytöt ovat vaihtuneet himmeistä lcd-näytöistä monivärisiin ja kirkkaisiin paneeleihin. Lisäksi ne eivät ole enää pelkkiä näyttöjä, vaan kosketuksella toimivia ohjauslaitteita. Samalla laitteiden erilaiset painikkeet ovat vähentyneet tai kadonneet kokonaan.

Sitä mukaa kun laitteiden kyky olla vuorovaikutuksessa käyttäjänsä kanssa on parantunut, niihin on ilmestynyt enemmän toimintoja. Puhelin ei ole enää pelkkä puhelin, eikä verensokerimittari pelkkä mittari. Ne molemmat ovat pienikokoisia tietokoneita.

Älykännyköiden ohjelmisto-ominaisuudet johtivat lopulta siihen, että puhelimen ominaisuudet eivät enää olleet vain puhelinvalmistajien käsissä, vaan itsenäisistä ohjelmistonikkareista tuli oleellinen osa puhelinten valmistustiimiä. 

Tämä askel verensokerin mittauslaitteista tuntuu vielä puuttuvan. Tosin, jos kurkistetaan myös insuliinin annostelun puolelle, sieltä löytyy viitteitä tästä kehityspolusta: eri laitteita ja ohjelmistoja yhdistämällä on luotu kotitekoisia keinohaimoja. Puhetta on ollut myös avointen standardien ja protokollien laatimisesta näitä varten.

Oli miten oli, päällisin puolin diabetesteknologia tuntuu seuraavan puhelinten kehitysaskelia noin 10–15 vuoden viiveellä. Jos siis mieltäsi askarruttaa, miten verensokerin mittaus hoituu lähitulevaisuudessa, käy puhelinkaupassa katsomassa, mitä uutta jännää siellä on tarjolla.

Juttu on julkaistu Diabetes-lehdessä 3/2021.