Ketkä diabetesteknologiaa oikeastaan käyttävät?

Teksti: Mika Haulo

Vaikka internet on tulvillaan uutisia diabetesteknologian kehityksestä ja uusista hoitovälineistä, vanhakaan teknologia ei aina tavoita kaikkia diabeetikoita. Suomessa puhutaan yleensä hoitovälineiden saannin eriarvoisuudesta, mutta teknisten hoitovälineiden käyttämättömyys voi myös olla diabeetikon oma valinta.

Millaisten väestötieteellisten ryhmien taskuista diabetesteknologiaa eniten löytyy? Kaiken kattavaa ja yksityiskohtaista tutkimustietoa ei ehkä vielä ole olemassa, sillä diabetesteknologia on yleistynyt kunnolla vasta kymmenen viime vuoden aikana. Hyvän yleiskatsauksen aiheeseen kuitenkin saa jo parin tutkimusartikkelin perusteella.

Amerikkalaisessa Diabetes-lehdessä viime kesänä julkaistu artikkeli tarkasteli SAGE-tutkimuksesta saatuja tietoja. Niistä selvisi, että diabeetikon ikä vaikuttaa jonkin verran teknisten apuvälineiden käyttöasteeseen. Eläkeikäiset diabeetikot käyttävät glukoosisensoreita ja insuliinipumppuja jonkin verran vähemmän kuin nuoret aikuiset ja keski-ikäiset, mutta ero ei ole kovin iso.

Sen sijaan huomattavan suuri vaikutus näyttää olevan asuinpaikalla. Länsi-Euroopassa lähes puolella diabeetikoista on glukoosisensori tai insuliinipumppu, mutta Itä-Euroopassa ja Lähi-idässä niiden käyttöaste jää muutamaan prosenttiin. Aasian ja Latinalaisen Amerikan lukemat asettuvat näiden väliin. Pohjois-Amerikan tietoja ei tässä vertailussa ollut. Käyttöasteet ovat ainakin jossakin määrin suhteessa alueen vaurauteen.

Koulutustaso vaikuttaa

Sociology of Health and Illness -lehdessä tänä vuonna julkaistu artikkeli vertaili norjalaisista HUNT-tutkimuksista saatua dataa ja tarkasteli sosioekonomisten tekijöiden vaikutusta hoitoteknologian käyttöön. Sen mukaan koulutustaso vaikuttaa paljon diabetesteknologian käyttöön: korkeasti koulutetuilla on suuremmalla todennäköisyydellä käytössään teknisiä hoitovälineitä kuin matalasti koulutetuilla. He myös käyttävät hoitovälineitä aktiivisemmin. Ehkä hieman yllättäen myös diabeetikoiden tulotasolla on vaikutusta, joskin vähemmän kuin koulutuksella, vaikka Norjassa hoitotarvikkeet kustannetaan Suomen tapaan julkisista varoista.

Nämä artikkelit tarjoavat vain pintaraapaisun siitä, mitkä kaikki asiat vaikuttavat diabetesteknologian käyttöaktiivisuuteen. Mielenkiintoista olisi nähdä muidenkin sosioekonomisten tekijöiden vaikutus ja tarkempaa tietoa maantieteellisen sijainnin vaikutuksesta esimerkiksi asuinmaan tarkkuudella.

Hoitoteknologian käyttöä koskevat tilastot kertovat vain sen, mitkä asiat vaikuttavat diabetesteknologian käyttöön. Tärkeä kysymys on myös, miksi ne vaikuttavat. Vastaus siihen voisi olla hyödyllinen diabeteksen hoidon kehittämisen kannalta, sillä tutkimuksissa on havaittu, että diabetesteknologian saatavuus ja aktiivinen käyttö johtaa usein myös parempiin hoitotuloksiin.

Juttu on julkaistu Diabetes-lehdessä 6/2020.