Terveyskeskuslääkäri Satu Brinkmann haluaa olla lähellä ihmistä

Teksti: Sirpa Palokari

”Olen työskennellyt Heinolan terveyskeskuksessa noin 20 vuotta, ja potilaissani on paljon diabeetikoita. Olen seurannut diabetesta muutenkin koko elämäni, sillä isälläni on ykköstyypin diabetes.

Ajattelen potilasta ensisijaisesti ihmisenä. Pidän tärkeänä, että voimme tehdä terveys- ja hoitosuunnitelman yhdessä hänen kanssaan ja miettiä hänen elämäänsä kokonaisuutena. Jos esille tuo vain laboratoriotulokset ja lääkelistat, kohtaamista ei tapahdu. Potilaalle pitää tulla kokemus, että häntä kuunnellaan ja hänen tulevaisuuttaan suunnitellaan yhdessä, ei syytellä tai tuomita mistään.

Lääkärin on oltava tarkkana, miten asioista kysyy. Kun opin tuntemaan potilaani, osaan paremmin käyttää hänen omaa kieltään ja varmistaa, että ymmärrämme toisiamme. Jos hänen elämäntilanteensa on vaikea, pohdimme yhdessä, mitä sen helpottamiseksi voi tehdä.

Saatan kysyä: Miten usein sinusta tuntuu, ettet jaksa? Ja myös: Mitkä asiat sinun mielestäsi ovat menneet hyvin? Esimerkiksi painosta, päihteistä ja liikunnasta voin kysyä: Mitä mieltä itse olet, millaisia muutoksia on tapahtunut, ja mitä toivoisit jatkossa tapahtuvan? Potilaalta on myös hyvä kysyä: Onko sinulla mielessä jotain muuta?

Paras palaute on hyvän vuorovaikutuksen fiilis. On äärimmäisen tärkeää, että potilas lähtee huoneesta voimaantuneena ja tuntee, että hänestä oltiin kiinnostuneita.

Vaikka sairaus ja lääkitys olisi sama, tuen tarve on jokaisella erilainen. Joskus potilas ei avaudu, vaan ajattelee: Ei mua kuitenkaan kuunnella. Lääkäri puolestaan saattaa ajatella: Sanon mitä sanon, ei tilanne muutu.

Potilaan kohtaamiseen ja luottamuksen rakentamiseen on kiinnitettävä riittävästi huomiota ja sitä pitäisi opettaa nykyistä enemmän lääkäreiden perus- ja jatkokoulutuksessa. Hoitosuhteiden jatkuvuuden turvaaminen on keskeistä. Potilaan näkökulmasta aikaa on yleensä liian vähän. Uskon silti, että kohtaaminen voi onnistua lyhyemmässäkin ajassa.

Toinen lempiaiheeni on liikunta. Se auttaa lähes kaikkeen ja soveltuu kaikenlaisten ihmisten elämään. Juttelen aina potilaan kanssa liikkumisesta ja kirjoitan lääkelistaan: liikuntaa joka päivä. Tarvittaessa pyydän potilasta varaamaan ajan liikuntaneuvojalle, joka opastaa ihmistä kädestä pitäen alkuun: vie esimerkiksi kuntosalille tai kävelylle. Heinolassa yli 90 prosenttia potilaista on arvioinut saaneensa hyvää apua liikuntaneuvojalta. 

Olen itse hölkännyt vuosikymmeniä, ja myöhemmin innostuin tenniksestä. Tenniksen pelaaminen muistuttaa potilastyötä siinä, että perusasioita harjoitellaan kullekin sopivalla tavalla, etsitään toimivia rutiineja, mietitään taktiikkaa vaikeita tilanteita varten ja kannustetaan toisia. Tarvitsemme aina toisiamme.

Kuva: Lauri Rotko

Julkaistu Diabetes-lehdessä 4/2019.