Maija Aarto: Hypokoira parantaa elämänlaatua ja sokeriarvoja

Hypokoira Herra Hyrre on ollut vuoden alusta saakka joka hetki mukanani. Sillä on Hypokoirayhdistyksen koulutus vielä vähän kesken, mutta se on oppinut tunnistamaan hengityksestäni ja ihoni tuoksusta verensokerini muutokset.

Olen sairastanut 30 vuotta tyypin 1 diabetesta. Muistan lastenlääkäri Marja-Liisa Käärin minulle antaman ohjeen. ”Älä anna diabeteksen hallita sinua, vaan hallitse sinä diabetesta.”

Minulla on ollut aina hyvä verensokeritasapaino. Neljä vuotta sitten koin kovan järkytyksen: verensokerini laski vaarallisen matalaksi yöllä. Olin saanut angiinaan lääkettä, joka ei sopinut diabeetikolle.

Mieheni heräsi kolahdukseen pudottuani sängystä lattialle. Ensimmäinen asia, jonka tilanteesta muistan, on hätääntyneen lapseni huuto: ”Nyt se ambulanssi tulee, vilkut näkyvät jo!” Verensokerini oli niin matala, että ensihoitajat eivät pystyneet sitä edes mittaamaan, vaikka mieheni oli antanut minulle jo glukagonipistoksen ja levittänyt hunajaa poskieni limakalvoille.

Tilanne säikäytti perin pohjin.

Pitkään diabetesta sairastaneella matalan verensokerin tuntemukset eivät välttämättä ole enää yhtä selviä kuin ennen.

Hyvä perhetuttu ehdotti, että hankkisin hypokoiran. Puolen vuoden etsinnän jälkeen löysimme perheemme vanhan koiran kaveriksi rottweilerin pennun, jonka ominaisuudet viittasivat vahvasti menestymiseen hypokoirana.

Koulutus alkoi Raaseporissa syksyllä 2017 ja se kestää puolitoista vuotta. Herra Hyrre on opetellut iholta otettujen pyyhkäisynäytteiden avulla tunnistamaan, kun verensokerini laskee alle neljän. Se merkitsee havaintonsa kuopaisemalla tassulla reiteeni ja tuomalla välipalapussin, jossa on pieni mehutölkki ja suklaapatukka. Kummastakin tehtävästä se saa palkinnoksi lihapullan.

Herra Hyrre osaa ilmoittaa myös, kun verensokerini kohoaa yli 11:n. Silloin se saa rapsutuksia ja paijauksia. Olen itse säätänyt raja-arvot, ja tarkistan jokaisen koiran tekemän merkkauksen verensokerimittarilla.

Harjoituksia on tehtävä jatkuvasti ja erilaisissa tilanteissa, ja tärkeää on, että koira saa palkinnon tehtävän suorittamisesta.

Herra Hyrre nukkuu lattialla sänkyni vieressä. Se seuraa minua työpaikalleni Lapin syyttäjänvirastoon ja nukkuu työhuoneeni lattialla, mutta reagoi nopeasti sikeästäkin unesta, jos verensokerini ei pysy 4 ja 11:n välillä. Istuntopäivinä se on mukanani oikeussalissa, mikäli paikalla ei ole allergisia ihmisiä.

Elämänlaatuni on parantunut huomattavasti. Olen tottunut siihen, että koira ilmoittaa verensokerini muutokset. Väitän, että sokeritasapainoni on parantunut sen takia. Kun verensokeri ei pääse laskemaan liian alas, ei tule myöskään heiluriliikettä, kun myös nousevaan verensokeriin pystyy heti reagoimaan.

Hypokoiran kouluttaminen kannattaa, sillä se voi pelastaa diabeetikon hengen.

Teksti: Riitta Ahonen, Kuva: Kaisa Sirén

 
Julkaistu Diabetes-lehdessä 4/2018.