Hoidonohjausta – sähköisenä vai livenä?
Tarvitaanko tulevaisuudessa enää diabeteshoitajan vastaanottoa? Onko kymmenen vuoden kuluttua jokaisella diabeetikolla henkilökohtainen elektroninen valmentaja puhelimessa?
Kännykkä ja ranteessa keikkuva monitaitoinen liikeaktiivisuusmittari ohjeistaisivat liikkumaan enemmän tai tankkaamaan lisähiilihydraattia? Systeemiin olisi tietysti liitettynä kudossokerin sensorointijärjestelmä ja insuliinihoitoisilla diabeetikoilla insuliinipumppu.
Kaikki kertynyt tieto elintoiminnoista lennähtäisi kännykästä pilvipalvelimeen, jossa automaattiset itsestään oppivat algoritmit möyhentäisivät tätä dataa. Pikanopean prosessoinnin jälkeen tieto ja ohjeistus suhahtaisi takaisin kännykkään. Aktiivisuusranneke piippaisi ja kertoisi, mitä nyt täytyy tehdä.
• • •
Ajatus, että meitä ei enää tarvittaisi, tuntuu tämän päivän diabeteslääkäristä oudolta. Toisaalta teknologian nousukiito on ollut niin huimaavaa, että tämäkin mielikuva voi oikeasti toteutua. Silloin ei enää tarvita lääkäreitä tai hoitajia vaan IT-tukihenkilöitä, jotka varmistavat, että tekniikka toimii. Kaikki saavat henkilökohtaista palautetta yksilöllisesti suunniteltujen ohjeiden mukaan – ja reaaliaikaisesti.
Kuinka moni tällaista toivoo? Se helpottaisi varmasti valtavasti diabeetikon elämää. Mittailu ja pistäminen vähenisivät, eikä tarvitsisi enää vaivata aivoja hoitoon liittyvään päätöksentekoon. Voisi käyttää aikaansa hyödyllisemmin, vai mitä?
Vai tarvittaisiinko sittenkin henkilö, joka kertoisi mistä taudissa on kysymys ja sen olennaisista piirteistä. Haluaisiko diabeetikko keskustella, miten diabetes näkyy ja vaikuttaa juuri hänellä? Vai voitaisiinko sekin hoitaa internetin välityksellä?
• • •
Juuri avautuva Terveyskylän Diabetestalo tarjoaa tietoa, tukea, turvaa, ja ohjeita verkossa. Suunnitelmissa on, että sitä kautta saa jatkossa yhteyden omaan diabeteshoitopaikkaan. Tieto- ja vertaistukivideot auttavat kipeimmän tiedonkaipuun hetkellä niin päivällä kuin yölläkin. Kysymyksiäkin saa varmasti lähettää, mutta kuka vastaa ja kuinka nopeasti, jää nähtäväksi.
Miltä diabeetikosta tuntuu, jos henkilökohtainen kontakti elävään ihmiseen omahoidon tukena puuttuisi kokonaan? Minä ainakin olen niin vanhanaikainen, että toivon näkeväni vastaanotolla ihmisen kasvot. Miten ne reagoivat kertomaani? Katse silmiin, pään nyökkäys ja pieni kannustava hymy tueksi jaksamiseen.
Teknologiaintoilijat puuskahtavat tähän: järjestetään skype-palaveri! Siinä saat katsoa kasvoihin. Minä vastaan: mutta miten saisimme etänä järjestettyä sen lämpimän taputuksen olkapäähän?
• • •
Luulen, että tarvitsemme molempia – sekä lähikontakteja että teknologiaa – kun haluamme kehittää diabeteksen hoitoa ja hoidonohjausta tukemaan diabeetikkoa silloin, kun hän sitä tarvitsee, ei vain silloin, kun me sitä haluamme antaa.
Anu-Maaria Hämäläinen
diabeteslääkäri, Diabetesliitto