Maarit Antila, ennätyksentekijä
Katselin kyynelteni läpi, kuinka diabeteshoitaja liimasi lukulaitteeseeni papukaijatarran. Hän sanoi, että olen tehnyt vähintään Vaasan alueen ennätyksen pitkän aikavälin verensokeriarvon pudotuksessa. HbA1c oli laskenut 11,4 prosentista kahdessa kuukaudessa 6,4 prosenttiin (mmol/mol-arvoina 101:stä 46:een).
Helpotus oli valtava, sillä olin kärsinyt korkeista verensokereista viiden vuoden ajan. Totta puhuen, tasapainoni ei koskaan ole ollut priimaa.
Sairastuin ykköstyypin diabetekseen 15-vuotiaana. Silloin 35 vuotta sitten diabetesta ei vielä tunnettu kovin hyvin. Tästä syystä hirveään janoon tai rajuun laihtumiseeni ei osattu kotona puuttua.
Kun en enää pystynyt kävelemään, äitini vei minut terveyskeskukseen tutkimuksiin. Verensokerini oli yli 30 mmol/l. Vietin osastolla kaksi viikkoa, enkä päässyt luokkaretkelle, jonne olin suurella vaivalla kerännyt rahaa.
Kevätjuhlassa, kun muut oppilaat saivat todistustenjaon yhteydessä karkin, he toivat karkkipaperinsa pulpetilleni. Se sattui. Ajattelin, että pystyn aivan hyvin elämään kuten muutkin nuoret, ilman pistoksia. Sairaalareissuunhan se johti.
Olen saanut työurani aikana kaksi insuliinishokkia kesken työpäivän. Ne saivat minut pelkäämään hypoja, ja pidin monta vuotta verensokeria tahallaan korkealla. Nykyisessä työssäni kotipalvelussa olen napannut välillä pari sokerinpalaa varmuuden vuoksi. Asiakkaiden luona ei ole soveliasta mitata verensokeria, ja siirtymiset eri asuntojen välillä ovat ripeät. Tästä syystä en ole aikoihin mitannut verensokeriani kuin kerran aamulla ja illalla.
Viime toukokuussa HbA1c-arvoni oli korkeampi kuin koskaan. Kerroin silloin lääkärille, että olin juuri nähnyt hoitopaikan käytävällä jonkun käsivarressa pienen sensorin. Pohdin ääneen, olisiko siitä ehkä minulle apua.
Lääkäri antoi minulle Libren kokeiltavaksi, ja siitä lumipallo lähti vyörymään kovaa vauhtia. Verensokerin mittaaminen töissä helpottui huomattavasti, ja nykyään skannaan verensokerini 30 kertaa päivässä. Pidän Libressä siitä, että se näyttää nuolella, minne verensokeri on menossa. Näin minun ei tarvitse enää pelätä hypoja ja tankata siksi överisti liikaa.
Kun verensokeritasapainoni parani, tunsin oloni paljon virkeämmäksi. Nyt minulla on voimavaroja ja motivaatiota tarkastella verensokerini käyttäytymistä eri tilanteissa, tutkia pakkausselosteita ja laskea hiilihydraatit. Ymmärsin, että se on loppujen lopuksi aika pieni vaiva onnellisuudesta.
Elina Viitanen
Kuva: Mikko Lehtimäki
Julkaistu Diabetes-lehdessä 1/2018.