Inhimillisiä haaveita
Tutkija ja diabeetikko James A. Elliott on matkustanut maailmalla ja tavannut paljon ihmisiä, jotka sairastavat diabetesta. Lääkärit ilman rajoja -järjestön projekti vei hänet Libanoniin. Hän kysyi siellä nuorilta diabeetikoilta, mikä sairaudessa on vaikeinta. Vastaus oli aina sama, naisilla ja miehillä. “En usko, että pääsen koskaan naimisiin.” Kun ruuastakin on pula, harva perhe haluaa ottaa kantaakseen lääkkeiden ja mittausliuskojen kuluja.
Kuulostaa järkyttävältä, mutta tarkemmin ajatellen ei niin kaukaiselta. Tiedän, että Suomessakin monet diabeetikot murehtivat kelpaamistaan kumppaniksi ja pelkäävät ennakkoluuloja. Riitänkö, pystynkö, kiinnostanko? Ajassa, jossa palvotaan terveyttä ja kauneutta, ei ole aina helppoa olla sairas.
Silti hyväksytyksi tulemisen, läheisyyden ja rakastamisen tarve asuu meissä. Iästä ja terveydentilasta riippumatta.
Onneksi maailma on mennyt eteenpäin ja ennakkoluulot jäävät vähitellen omaan arvoonsa. Diabeetikot elävät yhä tavanomaisemmin ja pidempään. Diabetesta sairastavat äidit saavat terveitä vauvoja ja raskaudet sujuvat hyvin. Lääketiede tuo uusia vaihtoehtoja niin sanotun mieskunnon hoitamiseen, ja myös käsitys seksuaalisuudesta muuttuu monimuotoisemmaksi, vähemmän suorituskeskeiseksi.
Tässä numerossa paneudumme monipuolisesti siihen, mitä on olla nainen, mies ja ihminen, jolla on diabetes. Kaikkine iloineen ja murheineen. Kukkineen ja mehiläisineen.
Laura Manninen