Jefu taklasi korkeat verensokerit
Keskushyökkäjä Veeti Högström, Wolverines:
Nielaisen alas jännityksenpoikasen, kun kävelen paikalleni hyökkäykseen. Näen vastustajan pelaajarivistön kypärämaskini läpi. Paksut olkapäätoppaukset tekevät meidät Tähtien sota -sotureiden näköisiksi. Hyvä niin, kovissa tärskyissä suojat ovat tarpeen.
Puristan tiukasti soikeaa nahkapalloa. Peli alkaa tästä heitosta. Jos onnistun, pelinrakentaja saa hyvän kopin. Kuviota on harjoiteltu, tiedämme tehtävämme.
Hyvin meni! Näen, miten pelinrakentaja syöksyy kentän laidalla kohti maalia. Juoksen omaa linjaani taklauksia torjuen. Tämä on tosi siistiä!
Jenkkifutis eli jefu on muuttanut kuvioitani myös kentän ulkopuolella. Olen vahva ja minulla on tavoitteita. Ja hyviä kavereita. Kukaan ei enää huutele läskiksi.
Kaksi ja puoli vuotta sitten minulla oli huolia. Verensokerini oli korkealla ja Jorvin sairaalan lääkäri arveli, että pian joudutaan aloittamaan diabeteslääkitys. Lääkäri kertoi korkeista kolesteroliarvoista ja maksan rasvoittumisesta. Ymmärsin, että nyt on tosi kyseessä.
Auttaisiko liikunta? Sopivaa lajia oli vaikea löytää. Silloin äiti huomasi Länsiväylä-lehdestä, että jenkkifutisseura Wolverines etsi uusia pelaajia Espoossa.
Pian katselin Keski-Espoon kentän laidalla, miten ikäiseni 14-vuotiaat syöttelivät palloa toisilleen. Näytti kivalta. Isojakin kavereita oli mukana. Mutta pitäisikö juosta noin paljon?
Ei tarvinnut. Sai välillä palautella. Kunto kohosi tosi nopeasti. Sitä mukaa kun lihakset vahvistuivat, polvista hävisivät juoksukivut.
Nykyään treenaan kolme kertaa viikossa, lisäksi ottelut viikonloppuisin. Paino on muuttunut lihaksiksi. Keskushyökkääjä tarvitsee massaa, joten syödä pitää ja kunnolla.
Kaikkein hienointa oli se, että kuuden kuukauden kuluttua Jorvissa verensokerini oli 5,3 mmol/l . ”Sinulla on urheilijan veriarvot”, sanoi lääkäri. Kolesteroli ja maksa olivat kunnossa. En sitten sairastunutkaan diabetekseen.
Hyvä juttu, että äitikin on nykyään Wolverinesissa. Hän on joukkueeni huoltaja ja ensiapuvastaava.
Tänään voitimme sen ottelun. Kahden vuoden aikana on tullut kaksi SM-mitalia ja paikka maajoukkueessa. Syksyllä lähden PM-kisoihin Tanskaan.
Muut nuoret huomio, aina kannattaa kokeilla uusia harrastuksia. Kaikenkokoisia tarvitaan. Ainakin jenkkifutiksessa.
Teksti ja kuvat: Satu Alavalkama
Julkaistu Diabetes-lehdessä 4/2017.