Elämyksiä Floridassa osa 1

Pitkä lento jännitti etukäteen, koska minulla on taipumusta matkapahoinvointiin. Yllätyin positiivisesti, koska ainoastaan menomatkan nousun aikana oloni oli vähän kenkku, mutta sekin meni nukkumalla ohitse. Se taisi johtua enemmän jännityksestä kuin varsinaisesta pahoinvoinnista, koska paluumatkalla voin koko lennon mainiosti.

Saavuimme Miamiin alkuiltapäivästä, ja odottaessamme maahantulomuodollisuuksia mittasin verensokerini ja pistin pitkävaikutteisen insuliinin Suomen ajassa. Tuiman näköinen virkailija katseli toimitustani ja lähestyi meitä. Ajattelin, että nyt varmaan joudun johonkin erityiseen syyniin tai pahimmassa tapauksessa luovuttamaan neulani ja muut hoitovälineeni pois. Pelkoni osoittautui turhaksi: hän kysyi ystävällisesti, onko kaikki hyvin ja tarvitsisinko jotakin syötävää. Vastasin kaiken olevan kunnossa, ja hän vielä painotti, että jos tarvitsisin välipalaa, niin heiltä kyllä löytyisi. Ihanan huomaavaista henkilökuntaa!
Iguaani.

Vuokrasimme lentokentältä auton, ja ensimmäinen haaste oli löytää ensimmäiseen majapaikkaan ilman navigaattoria tai kunnollista karttaa. Miamin moottoriteillä sompailu oli kuumottavaa, mutta lopulta löysimme oikean tien ja parin tunnin päästä olimme perillä Key Largossa. Pitkä matkustuspäivän jälkeen uni maittoi makeasti.

Ensimmäisen päivän lintuloistoa

Seuraavana aamuna suuntasimme aamiaisen jälkeen John Pennekamp State Parkiin. Portilla kerroimme, että linnut kiinnostavat meitä. Tähän iloinen virkailija totesi, ettei täällä niitä juuri ole. Heti ensimmäisellä luontopolulla näimme kuitenkin useita värikkäitä pikkulintuja, joista erityisesti mieleeni jäivät punakardinaali, sinikerttuli ja kiipijäkerttuli, joka on todella sympaattinen otus. Tämä mustavalkoinen lintu kiipeili ylösalaisin ja edestakaisin oksistoissa etsien kaarevalla nokallaan ruokaa.
Kiipijäkerttuli.

Puistossa olisi päässyt melomaan ja jonkinlaiselle veneajelulle, mutta keskityimme lintujen etsimiseen. Kiertelimme alueen rantoja ja polkuja, ja yhden pusikon latvasta huomasin suuren iguaanin. Lisäksi yläpuolellamme kaarteli luhtahiirihaukka, joka on yksi Floridan lintuerikoisuuksista. Parkkipaikan pensaikon läheisyydessä suhistelimme, jos pikkulinnut innostuivat tulemaan näkyviin. Pian lähioksilla pomppikin kolme eri lajia: seetri-, tiais- ja loistokerttuli.
Tiaiskerttuli.

Iltapäivällä kävimme toisessa lähistöllä sijaitsevassa kansallispuistossa, Dagny Johnson State Parkissa. Lintumaailmassa oli hiljaista, mutta hyttysiä inisi metsän keskellä riittävästi – niitä parveili lähes kaikilla lintupaikoilla enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän. Täältä löysimme valkolakkikyyhkyn, jota tavataan Yhdysvalloissa ainoastaan Etelä-Floridassa.

Päivän päätteeksi kävimme vielä uudestaan John Pennekampissa, josta löysimme maanrajassa kähmyilevän tulipääkerttulin sekä komean värisen keltarintakerttulin. Hieno havainto oli myös punakurkkuinen keisarifregattilintukoiras. Rannalla ja parkkipaikalla pyöri parvi valkoiibiksiä, jotka olivat hyvin kesyjä. Niistä sai valokuvia jopa kännykän kameralla.

Yön kruunu ja Key West

Toisena kokonaisena päivänä ohjelmassa oli Key West. Matkalla kohti määränpäätä pysähdyimme aamusella Long Key State Parkiin, jossa kävelimme muutaman kilometrin mittaisen luontopolun. Keskellä tietä metsäisellä osuudella vastaan tuli erikoisen näköinen kruunuyöhaikara, ja monessa paikassa kuivalla hiekalla vilisti satoja erikokoisia taskurapuja.
Jossain vaiheessa kysyin poikaystävältäni, voiko täälläpäin maata nähdä kolibreja. Hän vastasi nopeasti, että eipä oikein voi. Kävelimme eteenpäin noin sata metriä, ja huudahdin innoissani: ”Kolibri!”
Lintu pörräsi tien vieressä ja lennähti nopeasti läheisen puun latvustoon. Ehdimme kumpikin nähdä tämän säihkyvän rubiinikurkkukolibrin, mutta otus oli liian nopea kuvattavaksi. Yksi matkan hienoimmista hetkistä!

Pysähdyimme vielä ennen Key Westiä muutamassa paikassa etsimässä preeriapöllöä, mutta sellaista emme onnistuneet näkemään. Auton ikkunasta näkyi sähkölangoilla istuvia nokisiipilokkeja, amerikanmerimetsoja sekä sepelkalastajia. Parin tunnin ajomatkan aikana ylitimme useita siltoja, joista pisin oli seitsemän mailia pitkä. Atlantin sinisen sävyttämät maisemat olivat upeita.

Key Westissä suuntasimme Fort Zachary State Parkiin, jonka linnoituksen vallihaudassa uiskenteli sinisiipitaveja sekä amerikantukkasotkia ja -nokikanoja. Sinisellä taivaalla kaarteli ruostehiirihaukkoja ja siellä täällä lenteli isoja, värikkäitä perhosia. Kävin kastelemassa varpaani Atlantin kuohuissa, jonka jälkeen herkuttelimme jäätelöllä. Syödessä piti olla nopea, koska helteessä jäätelö meinasi sulaa käsiin.

Parkkipaikalta löysimme vielä neljä indigokardinaalia, ennen kuin jatkoimme matkaa Key Westin kasvitieteelliseen puutarhaan. Heti ensimmäiseksi meitä tervehti valtava rupikonna. Täällä näimme myös ensimmäistä kertaa USA:n kansallislinnun, valkopäämerikotkan. Lintuja oli liikkeellä melko vähän, mutta mukavia havaintoja olivat valkosilmävireo, punaolkaturpiaali sekä amerikantuulihaukka.
Rupikonna.
Olimme jo lähdössä pois, kun auton lähellä hiekkakentällä kökötti jokin möykky, jota luulin aluksi tavalliseksi kanaksi. Lähempi tarkastelu paljasti lajin amerikankaulushaikaraksi – yllättävä ja mystisen näköinen lintu.

Paluumatkalla poikkesimme etsimässä Key Deerejä Big Pine Keyssä, joka on ainoa paikka maailmassa, missä tätä valkohäntäkauriin pikkuista alalajia elää. Pian sellainen löytyikin ruokailemasta aivan tien vierestä. Tähän harvinaisuuteen oli hyvä päättää onnistunut retkipäivä.
Key Deer.

Johtuiko sitten hyvistä lintuhavainnoista, paahteisesta auringosta, onnellisesta fiiliksestä vai kaikista näistä, mutta alkumatkan ajan sokerini olivat lähes koko ajan ihannelukemissa.

Lisää matkakuulumisia seuraavassa blogikirjoituksessani.