Yöttömiä öitä ja haalarimerkkejä

Opiskelijahaalarit saapuivat!

Yhtenä iltana ennen nukkumaanmenoa verensokerini oli hiukan yli neljän. Söin tukevan iltapalan, ja yötä myöten vähensin pikainsuliinia muutamalla yksiköllä. Tämä kostautui, koska keskellä yötä jouduin ramppaamaan vessassa ja lipittämään laseittain vettä. Sokerit pomppasivat pilviin, ja vasta pistettyäni korjausinsuliinia sain vihdoin unen päästä kiinni.

Vähäisistä yöunista huolimatta jaksoin seuraavana päivänä kukkua ylhäällä myöhään. Silti en millään tahtonut saada unta. Kahden aikaan yöllä hipsin keittiöön syömään yöpalaa. Hypot yllättivät, koska pistin illalla liikaa insuliinia.

Mussuttaessani banaania keskellä yötä keittiössä mietin jälleen kerran, että elämä olisi helpompaa ilman diabetesta. Terveen on vaikea ymmärtää, miten paljon diabetes arkielämään vaikuttaa.

Vaikka nukkuminen on tällä viikolla jäänyt vähemmälle, minulla on ollut myös paljon ilonaiheita.

En ole innokas urheilufani, mutta Suomen menestys olympialaisissa on ollut hienoa. Lisäksi saimme vihdoin opiskelijahaalarit, joten nyt on edessä merkkien ompelutalkoot – muutama komeilee jo valkoisessa lahkeessa.

Mitä enemmän merkkejä haalareissa, sen parempi!