Yksi keväthumaus vaan

Menomatkalla junassa oloni alkoi tuntua keljulta, ja minua vähän huimasikin. Sitten käteni alkoivat täristä, joten tarkistin verensokerin: 3,4. Jännityshypo yllätti, mutta onneksi ehdin syödä lounasta perillä ennen paneelikeskustelun alkua. 

Etukäteishermoiluni oli turhaa, sillä keskustelu sujui hyvin ja tunnelma oli sopivan rento. Neljäkymmentä minuuttia humahti nopeasti ohitse, enkä kovin montaa puheenvuoroa edes ehtinyt käyttää. Puhumassa oli lisäkseni toinenkin asiakas sekä ministeriöiden virkamiehiä. 

Julkisten palvelujen digitalisaatio on yksi hallituksen kärkihankkeista, ja terveydenhuollossa tiettyjä malleja testataan parhaillaan useassa kaupungissa pilottina. Tarkoituksena on, että tulevaisuudessa asiakas voisi tehdä esimerkiksi sähköisen hyvinvointitarkastuksen, josta saadun palautteen avulla hän voisi kiinnittää terveyden osa-alueisiin jatkossa enemmän huomiota. Jos jotain hälyttävää ilmenisi, hänet ohjattaisiin terveydenhuollon vastaanotolle. Lisäksi tiettyjen oireiden perusteella voisi saada diagnoosin sekä reseptin sähköisesti ilman fyysistä käyntiä terveydenhuollon toimipisteessä. Keskustelussa sivuttiin myös erilaisia sovelluksia ja laitteita, joiden avulla ihminen voi reaaliaikaisesti seurata omia terveysarvojaan: verenpainetta, sykettä, verensokeria. 

Näen tällaisessa hankkeessa paljon hyvää ja uskon, että terveydenhuollossakin siirrytään ennemmin tai myöhemmin hyödyntämään digipalveluiden mahdollisuuksia. Olisi hienoa, jos askarruttavassa tilanteessa voisin saada heti yhteyden diabeteshoitajaani verkossa ja ammattilaisen neuvoja, mitä kannattaisi tehdä. Myös osan seurantakäynneistä voisi hoitaa verkkopalveluiden välityksellä, mikä säästäisi aikaa ja todennäköisesti myös kustannuksia. 

Toisaalta näen tässä myös riskejä. Kaikkia sairauksia tai terveysongelmia ei voi hoitaa sähköisissä palveluissa, vaan ne vaativat fyysisen tutkimisen.

Paneelissa puhuttiin paljon asiakaslähtöisyydestä. Tässä ajattelua pitäisi laajentaa myös digipalveluiden ulkopuolelle.

Vaikka meillä olisi reaaliaikaista langattomasti siirtyvää terveysdataa, mahtavat digisovellukset tai kuinka hienoja teknisiä järjestelmiä tahansa, niistä ei ole hyötyä, elleivät perusasiat ole kunnossa. Jos esimerkiksi insuliinikynien neulat ovat sekundalaatua tai potilaalla ei ole varaa lääkkeisiin, säästöjä ei synny eikä omahoito tehostu. Näitä juttuja ei saisi digihuumassa unohtaa!