Vuoristorataa

Yksi lääkiksen huonoista puolista on se, että opiskelu on hyvin koulumaista eikä kuuluisaa akateemista vapautta käytännössä juuri ole. Reissussa verensokerini käyttäytyivät esimerkillisesti, mistä olin kovin iloinen. Viikon aikana sokerit nousivat ainoastaan kahdesti yli viidentoista, eikä hypokaan yllättänyt monesti. Yleensä poikkeusoloissa arvot tuppaavat heittelemään, mutta kerrankin näin päin.

Kotona odotti paluu arkeen, vaan ei verensokereiden osalta. Ne alkoivat kulkea isoa, kiemuraista vuoristorataa. Monen viikon ajan sokerit olivat tasaisen korkealla, vaikka kuinka yritin pitää niitä kurissa. En keksinyt mitään syytä huonoille sokereille: opiskeluissa tai harrastuksissa ei ollut erityisen stressaavaa ja olin terve. Mittasin tiuhaan ja yritin arvioida insuliiniannoksia erityisen tarkasti. Tuntui turhauttavalta, kun huolellisesta omahoidosta huolimatta mikään ei tuntunut auttavan. Onko teillä koskaan tällaisia jaksoja?


Nyt viime aikoina arvot ovat palautuneet lähes normaalille tasolle. Koetan edelleen tsempata, ettei pitkäaikaissokeri pomppaisi yli kahdeksaan. Ehkäpä lääkärin pitää seuraavalla hoitokäynnillä määrätä pakollista lintuasemaelämää hyvän diabetestasapainon ylläpitämiseksi?