Blogikirjoitukset

rss Terveisiä Meriltä

11.6.2015 10.42

Vanhentuneista resepteistä mehiläissyöjiin

Meri Öhman

Viimeisen tentin jälkeen suuntasin nokkani jälleen viikoksi kohti ulkosaaristoa ja Jurmon lintuasemaa. Loppukeväästä saaressa olisi nähtävää melkein kellon ympäri.

meri ja hyyppäw
Vaikka viileät säät olivat viivästyttäneet joidenkin hyönteissyöjien muuttoa, retken aikana havaitsimme monia erikoisia lintuja.


Heti ensimmäisenä päivänä saaressa hiippaili ainakin kolme harvinaista sepelsieppoa, jota en ollut aiemmin havainnut. Se muistuttaa paljon kaikille tuttua kirjosieppoa, ja Jurmo onkin yksi parhaita paikkoja Suomessa tavata tämä erikoisuus. 

Seuraavana aamuna männikön reunassa huuteli kuhankeittäjä ja iltapäivällä saaren yli muutti pikkuharvinaisuus, niittysuohaukka. Lisäksi onnistuin viimein näkemään paikalla jo pari päivää viihtyneen mustapäätaskun, josta tuli jo reissun toinen elämänpinna – laji, jota en ole aiemmin havainnut.

Harvinaisuudet eivät loppuneet vielä tähän, sillä retken kohokohta oli neljä mehiläissyöjää. Nämä eksoottiset säihkylinnut lensivät aivan päittemme yläpuolelta ja jatkoivat suristen matkaansa kohti lounasta. Näiden lisäksi havaittiin vielä yksi yksinäinen lintu myöhemmin samana päivänä. Huikea havainto! 

mehiläissyöjäw
Mehiläissyöjät olivat niin vikkeliä, etten saanut niistä kuvaa. Onneksi juhlamekostani löytyi sopivasti tämä laji!

Jurmossa aloitin tämän vuoden rengastukset kihlaamalla 32 kottaraisen poikasta. Lännestä löytyi viisi töyhtöhyyppänuorukaista. Myös nämä hurmaavat suloisuudet saivat renkaat jalkaansa. Muita mukavia verkoista tulleita otuksia olivat lehtokurppa, kehrääjä (jolla on muuten valtava kita) sekä sinirinta.

Insuliini loppu, mistä apua?


Edellisenä iltana ennen lähtöä päätin hakea lisää insuliinia, koska jääkaapissa ei ollut enää kuin yksi ylimääräinen kynä lyhytvaikutteista. Apteekissa kuitenkin paljastui, että reseptini olivat menneet vanhaksi. Selitin tilanteeni, että olen lähdössä reissuun eikä minulle ole riittävästi lääkettä jäljellä. Vastaus kuului näin: ”Voin laittaa uusimispyynnön omalääkärille, mutta siihen voi mennä kahdeksan päivää.” Yritin kysellä kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, mutta insuliinia en saanut.

Seuraavaksi soitin kaupungin terveysneuvontaan. Kerroin heillekin saman tarinan. Sanoin, että olen ykköstyypin diabeetikko eikä minulla ole insuliinia. Apua ei täältäkään herunut: ”Me emme voi mitenkään uusia reseptejä, meillä ei ole siihen mahdollisuutta. Voit yrittää varata soittoaikaa omalääkärille heti aamulla.” Niin, minulla olisi tentti yhdeksältä ja linjat aukeaisivat puoli tuntia ennen. Lähtö olisi puoliltapäivin, joten liian riskialttiiksi menisi, jos laskisin sen varaan. Anelin ja ehdotin vaikka mitä, mutta ratkaisua ei löytynyt.

Tässä vaiheessa olin jo aika epätoivoinen: jäänkö todellakin ilman insuliinia vai pitääkö peruuttaa koko retki tämän takia? Poljin vielä äitini luokse katsomaan, olisiko sinne jäänyt muutama ylimääräinen kynä. Olihan siellä kaksikin kynää, mutta kummatkin pitkävaikutteista. Enää ei kauheasti naurattanut.

Lopulta sain mutkien kautta reseptit uusittua tutun lääkärin avulla. Jäin kuitenkin miettimään, että eikö diabeetikolla ole mitään mahdollisuutta saada insuliinia, jos reseptit ovat päässeet vanhaksi? Luulin, että apteekissa pitäisi olla hätävarakyniä tällaisia varten. Voiko henkilökunta olla tietämätön tällaisesta? 

Hiukan ihmettelin myös neuvontapuhelimen toimintaa. Ymmärrän, ettei hän voi siltä istumalta uusia reseptejä. Vastaajan asenne vaan tuntui olevan sellainen, että voivoi, eipä tässä mitään voi tehdä, omapa on vikasi, kun et uusinut reseptejä ajoissa.

Tapauksen opetus oli se, että ole tarkkana reseptien päivämäärien kanssa ja pidä huolta, että vanhempien luona on molemmista insuliineista varakynät.

Onko teille sattunut joskus vastaavaa, miten tilanne on selvinnyt? 

jurmo auringonnousuw

jurmo maisemaw



Palaa otsikoihin | 2 Kommenttia | Kommentoi

11.6.2015 17.39
d-ämmä
Tämmöstä täällä
Kiitos kirjotuksesta! Tutulta kuulostaa. Insuliinin haku etenkin teinivuosina oli olevinaan niin suuri urakka että usein apteekkiin lähtö tuli vasta kuin viimoinen säiliö oli pumoussa. Ei siinä sitten naurattanut kun apteekissa selvisi että reseptillä ei saa ( kerran oli vanhentunut ja kerran oli määrätty joku kerta haku, ei vuoden tarvetta kuten yleensä). Toisella kerralla antoivat apteekista yhden injektiopullon kunhan olin selittänyt että pumpussa on insuliinia enää kolmeksi tunniksi ja pikavaikutteisen insuliinin hävitessä elimistöstä kuolen. No oikeasti olisin pärjännyt seuraavaan päivään, mutta pelasin varman päälle. Toisella kerralla soitin päivystykseen ja kirjoittivat sieltä saman tien sähköisen reseptin. Kyllä sitä diabeetikkona on oppinut vastuun kantamaan vaikkakin kantapään kautta, mutta aina voi tapahtua inhimillinen unohdus. Menee ehkä aiheen vierestä mutta kerrompa tämänkin :) Harrastin nuorena koripalloa ja otin pumpun aina irti harkkojen ajaksi. Yhtenä iltana poljin kotiin ja suihkuun mennessä tajusin että pumppu oli jäänyt koulun harjoitussaliin. Paniikissa soitin sitten hätäkeskukseen, koska sinnehän se on hädässä ohjattu soittamaan xD Selitin että olen ollut ilman pumppua 2h ja polkenut sen jälkeen 9km lumihangessa kotiin jolloin huomasin pumpun unohtuneen. No eipä sieltä yllätys yllätys voitu minua auttaa vsan kehoitettiin haleutumaan päivystykseen. No aikani googletettua löysin netistä paikallisen vartiointiliikken joka käy sulkemassa ovet vuorojen päätyttyä. Siellä oli aika hämmentynyt mies, mutta lupasivat käydä katsomassa löytyisikö pumppu. Minä sitten lähdin kiireesti pyöräilemään takaisin koululle päin mutta en ehtinyt pitkälle kun vartiointiliikkeesrä soitettiin pumpun löytyneen. Kun kerroin olevani matkalla puhelimessa toppuuteltiin ja sanottiin että he tuovat minulle pumpun kotiin kun on noin pitkä matka ja huono sää. Vaihdoin sitten suuntaa ja kävin äkkiä lähikaupasta ostamassa konvehteja kiitokseksi. Vartija kommentoikin että taitaa olla aika tärkeä kapistus kun tuossa säässä olisin vielä lähtenyt hakemaan. Minä siinä sitten kiittelin kovasti. Eipä ole pumppu toista kertaa unohtunut minnekkään.
12.6.2015 14.08
Meri
Kiitos kommentista ja "hauskasta" tarinasta - kaikenlaisia kommelluksia sitä näköjään voi sattua!