Vanhentuneista resepteistä mehiläissyöjiin

Vaikka viileät säät olivat viivästyttäneet joidenkin hyönteissyöjien muuttoa, retken aikana havaitsimme monia erikoisia lintuja.

Heti ensimmäisenä päivänä saaressa hiippaili ainakin kolme harvinaista sepelsieppoa, jota en ollut aiemmin havainnut. Se muistuttaa paljon kaikille tuttua kirjosieppoa, ja Jurmo onkin yksi parhaita paikkoja Suomessa tavata tämä erikoisuus. 

Seuraavana aamuna männikön reunassa huuteli kuhankeittäjä ja iltapäivällä saaren yli muutti pikkuharvinaisuus, niittysuohaukka. Lisäksi onnistuin viimein näkemään paikalla jo pari päivää viihtyneen mustapäätaskun, josta tuli jo reissun toinen elämänpinna – laji, jota en ole aiemmin havainnut.

Harvinaisuudet eivät loppuneet vielä tähän, sillä retken kohokohta oli neljä mehiläissyöjää. Nämä eksoottiset säihkylinnut lensivät aivan päittemme yläpuolelta ja jatkoivat suristen matkaansa kohti lounasta. Näiden lisäksi havaittiin vielä yksi yksinäinen lintu myöhemmin samana päivänä. Huikea havainto! 

Jurmossa aloitin tämän vuoden rengastukset kihlaamalla 32 kottaraisen poikasta. Lännestä löytyi viisi töyhtöhyyppänuorukaista. Myös nämä hurmaavat suloisuudet saivat renkaat jalkaansa. Muita mukavia verkoista tulleita otuksia olivat lehtokurppa, kehrääjä (jolla on muuten valtava kita) sekä sinirinta.

Insuliini loppu, mistä apua?

Edellisenä iltana ennen lähtöä päätin hakea lisää insuliinia, koska jääkaapissa ei ollut enää kuin yksi ylimääräinen kynä lyhytvaikutteista. Apteekissa kuitenkin paljastui, että reseptini olivat menneet vanhaksi. Selitin tilanteeni, että olen lähdössä reissuun eikä minulle ole riittävästi lääkettä jäljellä. Vastaus kuului näin: ”Voin laittaa uusimispyynnön omalääkärille, mutta siihen voi mennä kahdeksan päivää.” Yritin kysellä kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, mutta insuliinia en saanut.

Seuraavaksi soitin kaupungin terveysneuvontaan. Kerroin heillekin saman tarinan. Sanoin, että olen ykköstyypin diabeetikko eikä minulla ole insuliinia. Apua ei täältäkään herunut: ”Me emme voi mitenkään uusia reseptejä, meillä ei ole siihen mahdollisuutta. Voit yrittää varata soittoaikaa omalääkärille heti aamulla.” Niin, minulla olisi tentti yhdeksältä ja linjat aukeaisivat puoli tuntia ennen. Lähtö olisi puoliltapäivin, joten liian riskialttiiksi menisi, jos laskisin sen varaan. Anelin ja ehdotin vaikka mitä, mutta ratkaisua ei löytynyt.

Tässä vaiheessa olin jo aika epätoivoinen: jäänkö todellakin ilman insuliinia vai pitääkö peruuttaa koko retki tämän takia? Poljin vielä äitini luokse katsomaan, olisiko sinne jäänyt muutama ylimääräinen kynä. Olihan siellä kaksikin kynää, mutta kummatkin pitkävaikutteista. Enää ei kauheasti naurattanut.

Lopulta sain mutkien kautta reseptit uusittua tutun lääkärin avulla. Jäin kuitenkin miettimään, että eikö diabeetikolla ole mitään mahdollisuutta saada insuliinia, jos reseptit ovat päässeet vanhaksi? Luulin, että apteekissa pitäisi olla hätävarakyniä tällaisia varten. Voiko henkilökunta olla tietämätön tällaisesta? 

Hiukan ihmettelin myös neuvontapuhelimen toimintaa. Ymmärrän, ettei hän voi siltä istumalta uusia reseptejä. Vastaajan asenne vaan tuntui olevan sellainen, että voivoi, eipä tässä mitään voi tehdä, omapa on vikasi, kun et uusinut reseptejä ajoissa.

Tapauksen opetus oli se, että ole tarkkana reseptien päivämäärien kanssa ja pidä huolta, että vanhempien luona on molemmista insuliineista varakynät.

Onko teille sattunut joskus vastaavaa, miten tilanne on selvinnyt?