Uusia tuulia opiskelusyksyyn

Opiskeluarkea on takana kohta kaksi kuukautta: tänä syksynä aiheena on sisätaudit ja kirurgia. Hyppäys tähän maailmaan tuntui kesän psykiatrian jälkeen jännittävältä. Tämän lisäksi sain ensimmäisenä opiskelupäivänä Libren käyttööni – paljon siis uusia asioita opeteltavana! 

Opiskelupäivät kuluvat pääsääntöisesti Taysissa sairaalan toimintaan tutustuen. Välillä olemme osastoilla haastattelemassa ja tutkimassa potilaita, välillä ajanvarausvastaanotoilla hoitohenkilökunnan työtä seuraamassa. Kirurgian jaksolla pääsemme myös seuraamaan erilaisia leikkauksia sekä avustamaan niissä.

Etukäteen minua jännitti eniten juuri leikkaussalityöskentely, sillä siellä pitää olla erityisen tarkkana hygienian suhteen. Leikkaussalivaatteet puetaan huolellisesti tietyllä tavalla siten, että pysytään steriilinä. Pohdin, että jos hypotuntemukset yllättävät pitkän toimenpiteen aikana, uskallanko sanoa tästä ja lähteä kesken kaiken pois. Näin ei onneksi ole käynyt, sillä Libre on auttanut ennakoimaan verensokerin suuntauksia. Lisäksi salien henkilökunta on ollut hyvin ystävällistä ja opastanut kokematonta kandia.

Lättyjä ja kliseistä kirugiaa

Minusta leikkaussaleissa on ollut todella mielenkiintoista, vaikka alkuun mietin, mahdanko innostua aiheesta. On ollut opettavaista päästä katsomaan, miltä ihmiskehon sisällä näyttää. Kirurgit pystyvät tekemään taidokkaasti vaikeita leikkauksia, ja tämän syksyn kokemusten ansiosta arvostan heidän ammattitaitoaan yhä enemmän.

Jos alkuvuodesta ennakkoluuloni psykiatrisia potilaita kohtaan kaatuivat ryminällä, niin samoin ovat muuttuneet kliseiset mielikuvani kirurgeista. Pelkäsin ja kuvittelin lähes kaikkien kirurgien olevan epäkohteliaita tiuskijoita, jotka todennäköisesti suhtautuisivat nuivasti kandeihin. Tähän mennessä valtaosa kohtaamistani kirurgeista on ollut oikein leppoisia, asiallisia ja opetusmyönteisiä. Jälleen havahduin siihen, kuinka vääriä ja värittyneitä omat ennakkokäsitykset usein ovat, niitä kannattaa ravistella!

Yliopistosairaalan lisäksi meillä on ollut hajautettua opetusta kaupungin sairaalassa Hatanpäällä sekä Seinäjoen keskussairaalassa, jossa olemme syksyn aikana yhteensä neljä viikkoa. Tuolloin asuimme sairaalan lähellä pienissä yksiöissä opiskelukavereiden kanssa. Vaikka reissaaminen onkin välillä kuluttavaa, on minusta opettavaista nähdä erikokoisia terveydenhuollon toimipisteitä. Koska asuimme kaikki opiskelijat samassa kerrostalossa, järjestimme välillä iltaisin yhteistä tekemistä, kuten esimerkiksi lättykestit.

Sensorilla sokerit kuriin?

Libre-sensorista olen tykännyt paljon, koska siitä näkee, mihin suuntaan verensokeri on menossa. Verensokeriseuranta on vaivattomampaa sormenpäämittauksiin verrattuna.

Ensimmäisinä päivinä mötti käsivarren sivussa tuntui oudolta. Nukuin varoen ja pelkäsin, että sensori lähtee pienestäkin liikkeestä irti.

Totuin Libreen kuitenkin nopeasti. Silti sekään ei ole tuonut oikotietä onneen: verensokerini heittelevät edelleen miten sattuu. Toisena päivänä verensokerikäyrä ampaisee lounaan jälkeen taivaisiin, seuraavana samoilla lähtöarvoilla, lounaan hiilareilla ja insuliinimäärällä saatan hypoilla tunnin päästä. Tämä epäloogisuus rasittaa, harmittaa ja väsyttää arjessa.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia tai vinkkejä sokerien tasoittamiseen?