Unelmien kevät

Tuona päivänä ajattelin, että kunpa olisin voinut lähettää terveisiä sille kolmetoistavuotiaalle Merille, joka diabetekseen sairastuttuaan ajatteli maailman romahtavan ja kaiken mukavan elämästä loppuvan. Tai sille teini-iän tyrskyissä tasapainottelevalle itselleni, jonka sokerit eivät millään asettuneet ja joka itki sitä, että tuskin koskaan voisi tulla lääkäriksi oman sairautensa takia.

Lääkärin ammattia lienee mahdotonta kiteyttää yhteen lauseeseen. Lääkäriys on ihmisyyttä, omien rajojen tunnistamista, läsnäoloa, epävarmuuden sietämistä, tiedettä, taidetta. Se on elämän kokoinen ja mittainen ammatti, johon olen nyt lääketieteen lisensiaattina valmis kasvamaan. Olen juuri oikealla alalla, tutkimusmatkalla ihmiseen, minulle parhaassa mahdollisessa ammatissa.

*****
Opintojen alussa ajattelin olevani valmistuessani paljon valmiimpi kuin mitä nyt tunnen olevani. Oikeastaan tänä keväänä lääkärin töitä tehdessäni olen tuntenut hyvinkin suurta epävarmuutta, ehkä suurempaa kuin koskaan aiemmin.

Olen itkua tihrustaen sanellut potilastekstiä, kun minusta on tuntunut, että kaadun liian suuren työtaakan alle. Olen ajatellut, ettei minun olisi pitänyt saada lääkärin papereita, kun en tunnu osaavan yksinkertaisiakaan asioita. Mahdoinko tutkia sen polven yhtään oikein? Kuinkahan monta sydämen sivuääntä olen jättänyt huomaamatta? Mistä minä voin oikein tietää, onko tämä asia lapsen kehityksessä normaalia? Teenkö vastaanottohuoneessa vain mutuilulla asioita ja tutkin potilaita miten sattuu? Mahtaako tämä epävarmuus koskaan loppua tai edes helpottua? Onko minusta oikeasti oikeaksi lääkäriksi?

Synkimpinä hetkinä erityisesti kollegat töissä ja lääkäriystävät ovat auttaneet jaksamaan. Kaikki tuntevat epävarmuutta – myös vuosikymmeniä työskennelleet konkarit. Tälläkin alalla tekemällä oppii, eikä minun osaamiseni tarvitsekaan olla samalla tasolla kuin pitkän uran tehneen lääkärin.

Toisaalta kehitystä on omassakin osaamisessa tapahtunut, vaikkei sitä aina mustimpina hetkinä muista. Kun ajattelen aikaa vuosi taaksepäin, jolloin aloitin kesäkandina terveyskeskuksessa, varmuuteni ja taitoni ovat kehittyneet harppauksin tuosta hetkestä.

Lääkärin ammatti on yksi unelmistani. Toinen pitkäaikainen haaveeni on se, että saisin viettää koko toukokuun lintusaarella. Tätä kirjoittaessani olen ollut jo pari viikkoa Paraisten Jurmon lintuasemalla nauttien ulkosaariston tuulista ja muuttolinnuista. Kaikki on juuri nyt hyvin. Minä elän unelmieni kevättä.