Talven iloja

Talvella 2012 satoja taviokuurnia vaelsi eteläiseen Suomeen. Nämä sympaattiset marjansyöjät olivat hyvin kesyjä, kuten kuvasta näkyy. Tämän vuoden mukavin havainto on ollut kuusimetsien hiljainen naputtelija, pohjantikka.

Koska koulu alkoi niin myöhään, opiskelurutiinin löytäminen on ollut hieman haasteellista – etenkin, kun ensimmäinen jakso on niin lyhyt. Kohta on tentti, johon mennessä aineenvaihdunnan salojen olisi syytä avautua.

Kaksikymmenvuotispäiväni lähestyy uhkaavaa vauhtia, ja sitä myötä myös vuositarkastus diabetespolilla. Silloin otetaan normaalia enemmän verikokeita, ja tsekataan diabeteksen hoitoon liittyviä asioita laajemmin.

Vaikka näihin on kohta seitsemän diabetesvuoden aikana tottunut, sisälläni on aina pieni jännitys ja epävarmuus. Mitä jos keliakian vasta-aineet ovat koholla, kilpirauhaseni ei enää toimikaan tehokkaasti tai veriarvot kertovat jotain muuta poikkeavaa? Saanko diabeteksen rinnalle jonkin muun riemastuttavan vaivan?

Tällä hetkellä iloitsen siitä, että olen löytänyt liikunnan riemun uudelleen. Lukioaikoina harrastin tanssia ja lenkkeilin viikoittain, mutta parin viime vuoden aikana kotisohva on usein tuntunut houkuttelevammalta kuin hikitreeni.

Nyt päätin kuitenkin ryhdistäytyä, ja tutustuin yliopiston liikuntatarjontaan. Aluksi suhtauduin ryhmäjumppiin varautuneesti, mutta rohkaisin mieleni ja lähdin kokeilemaan.

Ensimmäisen lihaskuntotunnin jälkeen kaikki paikat tuntuivat kipeiltä, mutta silti siitä jäi huikea fiilis. Seuraavaksi suuntaan hiihtoladuille ja kevään tullen metsän siimekseen iltarasteille suunnistamaan.

Liikunnan iloa kaikille, nauttikaa pakkassäistä!

Aurinkoisena talvipäivänä kannattaa lähteä luistelemaan, laskemaan mäkeä tai muuten vaan ulkoilemaan – verensokerit ja mieliala kiittävät!