Syvärit paketissa - siis mitkä?

Parin vuoden projektiin mahtui oivaltamisen elämyksiä, tuskastumisen hetkiä, epätoivoa ja uuden oppimista. Nyt on hieno fiilis, kun kaikki on vihdoin valmiina!

Jossain vaiheessa lääketieteen opintoja tulee tehdä tämä opinnäytetyö, jota kutsutaan kandien kesken ”syväreiksi”. Näitä syväreitä voisi tietyllä tapaa verrata muiden yliopistotutkintojen graduun. Osa kirjoittaa artikkelin tieteelliseen julkaisuun, osa tekee laajan kirjallisuuskatsauksen. Itse tein pienimuotoisen tutkimuksen ja kirjoitin siitä tutkimusraportin.

Työssäni tutkin sitä, mitkä tekijät huonontavat lasten ja nuorten tyypin 1 diabeteksen hoitotasapainoa pitkällä aikavälillä.

Tärkein tulos oli se, että insuliinipistosten tai -bolusten unohtaminen oli yhteydessä hoitotasapainon pitkäaikaiseen huononemiseen. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös aiemmissa tutkimuksissa. Omassa tutkimuksessani tytöillä oli poikia korkeammat HbA1c-arvot hoitotasapainon huononemisen alkaessa, ja usein tämä tapahtuma ajoittui murrosiän kynnykselle.

Oma tutkimukseni oli takautuvasti potilasasiakirjojen tiedoista kerätty tapaus–verrokki-tutkimus. Vaikka otoskoko oli pieni, eivätkä tulokset olleet kovin yllättäviä, toivon, että tutkimuksestani on jotakin hyötyä lasten diabeteksen hoidon kehittämisessä.

Esimerkiksi monella lapsella, jolla hoitotasapaino heikentyi, oli jossain määrin vaikeuksia hyväksyä diabetesta. Siksi hoitohenkilökunnan, perheiden ja potilasjärjestön olisi tärkeää tukea kaikin mahdollisin keinoin nuoria ykköstyyppejä. Jos diabeteksen hoidon sisäistää luontevaksi osaksi arkea nuorena, sitä on helpompi jatkaa myös aikuisena.

Teknisiä ongelmia ja valinnan vaikeutta

Aloin kerätä ja analysoida aineistoa toisen opiskeluvuoden kesällä. Eniten kiukkua ja ahdistusta matkan varrella tuottivat tilastolliset analyysit sekä tietotekniikan temppuilu. Usein tietokone pimeni juuri silloin, kun olin saanut viitteidenhallintajärjestelmän tunnin tappelun jälkeen toimimaan. Onneksi sain apua ihanalta tilastotieteilijältä, joka vastasi kysymyksiini jopa äitiyslomalta, vaikkei hänen olisi sitä tarvinnut tehdä. Myös poikaystävän Excel-osaaminen oli epätoivon hetkinä kullanarvoinen apu.

Olen tyytyväinen siihen, että valitsin heti alussa aiheen, joka oikeasti kiinnosti ja innosti. Oman sairauden kautta minulla oli jo paljon ennakkotietoa diabeteksesta ja sen hoitomenetelmistä. Tämä helpotti esimerkiksi käsitteiden ymmärtämistä ja loppuraportin kirjoittamista. Silti opin jotain uutta tästä sairaudesta.

Raportin kirjoittamisen jälkeen oli viimeisenä vuorossa kypsyysnäyte, joka on ikään kuin äidinkielen koe. Sillä varmistetaan, että opiskelija osaa kirjoittaa tutkimastaan aiheesta selkeästi ja ymmärrettävästi. Minulle tuli kokeessa oikeastaan valinnan vaikeus, koska olisin halunnut ja voinut kirjoittaa mistä tahansa ohjaajani valitsemasta otsikosta!

Potilaasta kollegaksi

Opiskelujen loppuvaiheen pitkien sairaalapäivien ja syväreiden viimeistelyn yhdistäminen oli sen verran kuluttavaa, ettei uuden tutkimusprojektin, kuten väitöskirjan, tekeminen tunnu tällä hetkellä mielekkäältä. Olen kuitenkin avoimin mielin, ja kenties innostun joskus uudestaan tutkimuksen maailmaan, jos sopiva ala ja aihe löytyy.

Syväriohjaajani Päivi vastasi aina sähköposteihin ajallaan, oli joustava ja antoi neuvoja askarruttaviin kysymyksiin matkan varrella. Hän osasi antaa uusia näkökulmia aiheen pohdintaan sekä omalla tieteellisellä asiantuntemuksellaan auttaa erityisesti tulosten raportoinnissa.

Päivi Keskinen on myös aikanaan ollut hoitava lääkärini lasten diabetespolilla. Silloin kymmenisen vuotta sitten tuoreena diabeetikkona en olisi uskonut, että joku päivä opiskelisin lääkiksessä ja tulisi tekemään opinnäytetyöni hänen ohjauksessaan – joskus dee-elämä osaa yllättää!

Päivi ja Meri, ennen lääkäri ja potilas, pian ammattitoverit.