Syömishäiriötä ei saa ottaa kevyesti
Inspiksessä julkaistiin hiljattain juttu syömishäiriöistä. Tätä tärkeää aihetta käsiteltiin myös juuri päättyneessä ravintoon liittyvässä opintojaksossamme. Syömishäiriöistä pidetty luento olikin minusta yksi syksyn mielenkiintoisimmista.
Olen nähnyt, miten kovan kamppailun he ovat käyneet sairaudesta toipuakseen.
Vaikka syömishäiriöitä on useita, niiden taustatekijät ovat
pohjimmiltaan samanlaisia. Ne ovat vahvasti psyykkisiä sairauksia, joista
toipuminen kestää pitkään, keskimäärin seitsemän vuotta.
Hyvän hoidon ansiosta
moni toipuu, mutta uusiutumisen riski säilyy koko elämän ajan.
Syömishäiriöitä
ei pidä vähätellä, sillä ne voivat aiheuttaa vakavia komplikaatioita muun
muassa ruuansulatus- ja verenkiertoelimistöön. Pahimmillaan ne ovat
hengenvaarallisia – kehittyneestä hoidosta huolimatta laihuushäiriön
kuolemanriski on edelleen muutaman prosentin luokkaa.
Diabeetikon riski sairastua syömishäiriöön on tutkimusten mukaan jopa kaksi
kertaa suurempi kuin terveillä. Koska ruoka pitää huomioida monella tapaa
diabeteksen hoidossa, syöminen voi saada elämässä suhteettomat mittasuhteet.
Diabeteksen kehollisuus ja nykypäivän kauneusihanteet eivät asiaa helpota.
Valitettavasti myös syömishäiriöiden haittavaikutukset ovat diabeetikolle
tavallista vaarallisempia.
Syömishäiriö on sairaus, joka ei parane itsestään, nopeilla
ihmekonsteilla tai pelkällä päätöksellä ryhdistäytyä. Hoito
vaatii moniammatillista osaamista, johon tarvitaan lääkäreitä, hoitajia,
ravitsemusterapeutteja, psykologeja, fysioterapeutteja. Läheisten tuki on
ensiarvoisen tärkeää, mutta paraneminen lähtee itsestä. Ilman omaa halua
toipumiseen hoito ei tehoa.
Onneksi tukea on saatavilla, kun vain uskaltaa avata suunsa. Diabeteksen
hoitopaikassa ongelmat voi ottaa puheeksi, vaikka se tuntuisi aluksi vaikealta.
Kannustan vahvasti myös läheisiä kertomaan hoitohenkilökunnalle, jos huomaavat diabeetikolla
syömishäiriön oireita.
Mitä varhaisemmassa vaiheessa hoito aloitetaan, sitä tehokkaampaa on toipuminen. Syömishäiriö diabeetikolla on erityisen vakava sairaus, joten ei ole mikään häpeä pyytää siihen ulkopuolista apua.
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi