Satumetsää istuttamassa

Sain keväällä luvan rengastaa pönttölintujen poikasia, ja saarella aloitin rengastusurani kihlaamalla yhteensä 43 kottaraisen poikasta. Sympaattiset rääkyjät ovat hauskoja, mutta äänekkäitä kavereita.

Retken toisena päivänä meitä odotti jymy-yllätys, kun aamuvarhaisella löysimme verkosta etelänsatakielen. Tämä suurharvinaisuus oli Varsinais-Suomen ensihavainto, ja minulle uusi laji Suomessa eli elämänpinna. Tällaisen onnenpotkun jälkeen Suomen hopea jääkiekossa ei harmittanut yhtään!

Loppukeväästä lintuasemalla herätään viimeistään neljältä, ja retkeily voi jatkua jopa puoleenyöhön saakka. Tiivis vuorokausirytmi tuo haasteita diabeteksen hoitoon. Herätessä sokerit olivat usein korkealla, mutta saattoivat pudota parin tunnin päästä matalalle. Koetin pitää arvot niin tasaisena kuin mahdollista, vaikka se vaikeaa olikin. Ajattelin kuitenkin, etteivät muutaman päivän sekavat sokerit ole ratkaisevia kokonaisuuden kannalta.

Jurmosta kotiuduttuani aloitin kesätyöt Pirkanmaan Jätehuollon asiakaspalvelussa. Tykkään työstä kovasti, koska yhteydenottoja tulee laidasta laitaan – aina kuskien soitoista roskien lajitteluun liittyviin kysymyksiin. Homma kehittää luovaa ongelmanratkaisukykyä ja kärsivällisyyttä, joita molempia tulen varmasti tarvitsemaan lääkärin uralla.

Pönttölintujen poikasrengastus ei ole ollut viime aikojen ainoa uusi kokemus, sillä pääsin istuttamaan metsää. Alue oli alle hehtaarin, mutta maaston kivilohkareet ja oksaröykkiöt tekivät hommasta vaikeaa. Muutama rankka sadekuuro kasteli vaatteet tehokkaasti, mutta onneksi meitä istuttajia oli monta ja työ sujui yllättävän joutuisasti. Pienten kuusen taimien täplittämä aukea on ehkä parinsadan vuoden kuluttua vanha, lahopuitten täyttämä satumetsä, jossa pöllöt, kovakuoriaiset ja käävät asustavat.