Prinsessan sokerimietteitä

Tampereen Työväen Teatterissa pyörii tänä syksynä Prinsessa-musikaali, jonka kävin katsomassa äitini kanssa. Tositapahtumiin perustuva esitys kertoo Kellokosken mielisairaalan arjesta viime vuosituhannen alkupuolella. Eräässä kohtauksessa esiteltiin senaikaisia rajuja hoitomuotoja, joista yksi oli insuliinisokki. Johtavan lääkärin erikoinen repliikki jäi hyvin mieleeni: ”Insuliini on mielisairaalassa yhtä tärkeä kuin leikkaussali kirurgisessa sairaalassa”.

Sadassa vuodessa niin psyykkisten sairauksien kuin diabeteksen hoito on muuttunut paljon. Vaikka välillä manaan piikkien ja hoitovälineitten runsautta, minun ei onneksi tarvitse päivittäin keitellä hervottoman kokoisia neuloja, kuten kohtalotovereiden vielä muutama vuosikymmen sitten. Henkilökohtaisesta verensokerimittarista ei silloin voinut kuin uneksia. Sekin kapistus on oikeasti hyödyllinen – toisinaan ruudulle pärähtävistä kehnoista arvoista huolimatta. 

Hoitovälinejakelusta sain vihdoin uuden mittarin, kun vanhaa Glucocard-X-Meteriä ei enää tuoda Suomeen. Se kulki mukanani sairastumisesta tähän syksyyn saakka. Kuinka pitkään teillä muilla on säilynyt sama mittari?

Nyt pitäisi opetella käyttämään uutta mittaria solubiologiaan syventymisen ohella. Tässä jaksossa perehdymme solun, geenien ja kudosten toimintaan. Olen päässyt jo muutamalle tutustumiskäynnille TAYSiin, kurkistamaan mikroskoopilla maitorauhasesta, ohutsuolesta ja jänteestä otettuja kudosnäytteitä ja ottamaan verinäytteitä opiskelukavereilta. Toisen piikittely tuntui jännittävältä, mutta onneksi neuloihin tottuneena ei pistettävän olo pelottanut lainkaan.