Paitsiossa diabeteksesta

Diabeetikkona en luonnollisesti paastonnut, mutta seurasin kokeessa verensokerin nousua muiden tavoin. Arvot pomppasivat pilviin, kun muilla tasot pysyivät normaalirajoissa. Näitä oli hauska verrata opiskelukavereitten kesken, ja aiheesta syntyi vilkasta keskustelua.

Ennen ryhmätyötä pohdin, pystynkö osallistumaan, kun en voi paastota. Selvitin asian etukäteen opettajan kanssa, ja asia hoitui hyvin. Tämä sai minut pohtimaan, mistä olen diabeteksen takia jäänyt paitsi.

Minulla todettiin sairaus perjantaina, ja olin ajatellut viikonloppuna lähteä linturetkelle. Se jäi tekemättä, ja harmistus oli luonnollisesti suuri. Silloin eivät yhtään lohduttaneet vakuuttelut siitä, että ehtisin vielä monille reissuille myöhemmin.

Sikainfluenssan aikaan oli tulossa valtakunnallinen partioviikonloppu, johon osallistui tuhat nuorta. Rokotetta en ollut vielä saanut, joten vanhempani kielsivät minua lähtemästä. Yleensä olin aina päässyt kaikkialle, minne olin halunnut. Kismitti, kun ystävät pitivät hauskaa ja minun täytyi jäädä kotiin. Jälkeenpäin kuitenkin ymmärsin huolen ja päätöksen perusteet, sillä valtaosa sikainfluenssaan menehtyneistä oli pitkäaikaissairaita, kuten diabeetikkoja.

Toisaalta diabeteksen kautta olen saanut valtavan määrän tietoa ihmiselimistöstä, terveydenhuoltojärjestelmästä, järjestötoiminnasta ja ravitsemuksesta. Jokainen diabeetikko pystyisi tarvittaessa pitämään spontaanin puheen sairaudestaan, kuten eräs diabeteslääkärini totesi. Vaikka haluaisin kovasti päästä eroon diabeteksesta, on siitä ollut myös hyötyä.  Voi olla, että ilman sitä en olisi saanut kipinää pyrkiä lääketieteelliseen ja opiskella tätä kiehtovaa alaa.