Pääsiäisloman erehdys

Poikaystäväni sai hiljattain luvan rengastaa lintuasemalla, joten autoin häntä muutaman päivän ajan niissä puuhissa. Pikkulintuja pyydetään rengastusta varten pusikoissa olevilla verkoilla. Linnut irrotetaan varovasti, ja sen jälkeen ne saavat kevyen metallirenkaan jalkaansa. Rengasta voisi verrata rannekelloon ihmisen kädessä.

Välillä linnut sotkeutuvat verkkoihin niin lahjakkaasti, että sorminäppäryys on koetuksella. Vaikka siivekkäiden käsittely saattaa ulkopuolisesta näyttää rajulta, linnut eivät kuitenkaan siitä vahingoitu.
Auttaessani rengastajaa opin paljon uusia asioita linnuista. Rengastuksen avulla saadaankin tärkeää tietoa esimerkiksi lintujen muuttoreiteistä, ja sitä hyödynnetään suojelutyössä. 

Reissussa tuli käveltyä paljon, koska hyvät lintupaikat sijaitsevat eri puolilla saaria. Toisaalta päivärytmi poikkesi arjesta kovasti: yhtenä päivänä irrotin lintuja verkoista aamukuudesta iltayhdeksään. Joka päivä heräsin ennen auringonnousua, mikä toi haasteensa diabeteksen hoitoon. Tuntui, että aamuisin sokerit olivat poikkeuksetta pilvissä, mutta tippuivat päivää kohden alas. Lämpimän ruuan söin vasta illalla, ja jouduin monena päivänä verensokerivuoristorataan. Kun arvot pomppasivat, turhauduin ja pistin insuliinia lisää, vaikkei edellisen pistoksen vaikutus ollut vielä lakannut. Hetken päästä oltiin sitten reilusti hypoilla – ärsytti, vaikka tiesin, miten olisi pitänyt toimia. Yhtä hölmö olin jättäessäni aurinkorasvan kotiin. Aurinko porotti joka päivä kirkkaalta taivaalta, ja poltin naamani punaiseksi alkupäivinä. Milloinkahan opin erehdyksistäni?