Terveisiä Meriltä
26.6.2019
Ornin unelma – viisi viikkoa lintuasemalla
Unelmieni kevät jatkui lääkäriksi valmistumisen jälkeen. Teimme poikaystäväni kanssa viiden viikon reissun Jurmon lintuasemalle Paraisten ulkosaaristoon. Molempien pitkäaikaisena haaveena oli ollut viettää paras muuttoaika lintusaarella, ja nyt viimein pääsimme sen toteuttamaan. Tilava kaupunkiasunto vaihtui yli kuukaudeksi viidenkymmenen neliön hirsimökkiin muiden asemalla olijoiden kanssa jaettavaksi, asfalttitiet laajaksi katajanummeksi ja arjen huolet muuttolintujen ja kevään etenemisen ihmettelyyn.
Lintuaseman havainnoijien tehtäviin kuuluu muun muassa muuton seuranta auringonnoususta kahden tunnin ajan, rengastaminen sekä kiertäminen vakioiduilla reiteillä, joilta lasketaan kaikki siellä havaitut linnut. Vapaaehtoisten elämä asemalla on intensiivistä ja päivät venyvät etenkin loppukeväällä pitkiksi. Joka päivä heräsimme hyvin aikaisin, koska rengastusta varten lintuverkkojen on oltava pyynnissä puoli tuntia ennen auringonnousua. Yhtenä aamuna saimme nukkua kovan sateen takia pari tuntia pitempään, joten heräsimme ”vasta” puoli kuudelta. Saaressa tämä tuntui ruhtinaallisen myöhäiseltä, vaikka monet ovat tavallisesti tuohonkin aikaan sikeästi unten mailla.
Tavaravuoresta kansalaisvelvollisuuteen
Menomatkalla kannoimme mukanamme kolme kassillista ruokaa – yksi putkikassi oli täpötäynnä kuiva-aineksia. Myös diabetestarvikkeita olin varannut suuren määrän. Esimerkiksi ylimääräinen Libre tuli tarpeeseen, koska sensori tipahti ennen aikojaan kädestäni ensimmäistä kertaa parin vuoden käytön aikana. Ruokavarastojamme täydensimme tuoretavaralla pariin kertaan: teimme tilauksen mantereen kauppaan ja yhteysalus kuljetti ne Jurmon satamaan. Kävimme myös äänestämässä eurovaaleissa yhteysaluksella, mikä oli jännittävä kokemus!
Oli hienoa nähdä kevään eteneminen ja muuttolintujen saapuminen toukokuun aikana. Alkureissusta puissa ei juuri ollut lehtiä ja aluskasvillisuus oli vaatimatonta. Hennon viherryksen kautta sananjalat kasvoivat puoleen sääreen ja lehtojen puut kasvattivat rehevät lehdet.
Jurmonpinnoja ja rariteetteja
Kohdallemme osui myös mukavasti harvinaisuuksia. Heti toisena päivänä laskentareitillä huomasin edestäni lähtevän pikkulinnun, joka paljastui rusorintakertuksi. Parin viikon päästä toinen saman lajin edustaja eksyi verkkoihin ja saimme läheltä ihastella tätä sinertävänharmaaselkäistä erikoisuutta. Vapunpäivänä meitä ilahdutti kaksi upean väristä tulipäähippiäistä. Harvinaisin nyt näkemämme lintu oli etelänsatakieli, pikkuharvinaisuuksia olivat kolme sepelsieppoa, neljä avosettia ja viisi jalohaikaraa.
Hälytyksiä huitin perässä
Mieleenpainuvia hetkiä mahtui viiteen viikkoon monia. Vappuna lintuja oli liikkeellä todella paljon. Kolmen rengastajan ja kahden avustajan voimin rengastimme päivässä 1 598 lintua, iso osa punarintoja. Tämä oli Jurmon yhden päivän rengastusennätys. Yhtenä päivänä näimme kaukaisilla luodoilla satoja hylkeitä: oikeastaan itse kiviä ei näkynyt, kun pulleat nisäkkäät köllöttelivät vieri vieressä. Toukokuun kahdeksantenatoista onnistuimme havaitsemaan päivän aikana peräti 117 lajia, joukossa muun muassa harvinainen kyhmyhaahka. Tuolloin näimme myös saaren erikoisuuksia, merisirrejä, aivan läheltä rantakivikossa ruokailemassa.
Pikkuisia asioita
Lähtöpäivänä tuntui haikealta. Nytkö jo pitää lähteä? Kuinka sitä sopeutuu takaisin kaupunkielämään, kun on ollut yli kuukauden eristyksissä ulkosaarella ihan omanlaisessa maailmassa, jossa muun muassa juomavesi kannetaan ämpäreillä sadan metrin päässä olevasta kaivosta? Miten sokerit alkavat seilata, kun täällä ne olivat pysyneet pääosin ihanan tasaisena stressittömyydestä ja säännöllisestä kävelystä johtuen?
Tavaravuoresta kansalaisvelvollisuuteen
Menomatkalla kannoimme mukanamme kolme kassillista ruokaa – yksi putkikassi oli täpötäynnä kuiva-aineksia. Myös diabetestarvikkeita olin varannut suuren määrän. Esimerkiksi ylimääräinen Libre tuli tarpeeseen, koska sensori tipahti ennen aikojaan kädestäni ensimmäistä kertaa parin vuoden käytön aikana. Ruokavarastojamme täydensimme tuoretavaralla pariin kertaan: teimme tilauksen mantereen kauppaan ja yhteysalus kuljetti ne Jurmon satamaan. Kävimme myös äänestämässä eurovaaleissa yhteysaluksella, mikä oli jännittävä kokemus!
Oli hienoa nähdä kevään eteneminen ja muuttolintujen saapuminen toukokuun aikana. Alkureissusta puissa ei juuri ollut lehtiä ja aluskasvillisuus oli vaatimatonta. Hennon viherryksen kautta sananjalat kasvoivat puoleen sääreen ja lehtojen puut kasvattivat rehevät lehdet.
Vaikka monesti herätyksen aikaan olisi tehnyt mieli kääntää kylkeä eivätkä silmät meinanneet millään aueta, niin ulos päästyäni usein unohdin univelat (ainakin hetkeksi). Ne kaikki punaisen, violetin, oranssin ja keltaisen sävyt taivaanrannassa, meren tumma tuoksu, tiirojen huudot, punarintojen tiksahdukset ja satakielin rullaus aamuhämärissä sykähdyttivät kerta toisensa jälkeen.
Kohdallemme osui myös mukavasti harvinaisuuksia. Heti toisena päivänä laskentareitillä huomasin edestäni lähtevän pikkulinnun, joka paljastui rusorintakertuksi. Parin viikon päästä toinen saman lajin edustaja eksyi verkkoihin ja saimme läheltä ihastella tätä sinertävänharmaaselkäistä erikoisuutta. Vapunpäivänä meitä ilahdutti kaksi upean väristä tulipäähippiäistä. Harvinaisin nyt näkemämme lintu oli etelänsatakieli, pikkuharvinaisuuksia olivat kolme sepelsieppoa, neljä avosettia ja viisi jalohaikaraa.
Reissun kohokohta osui jakson puoliväliin, kun saaren suon reunalla kävellessäni kuulin ruokosirkkalinnun matalaa surinaa. Tämä laji on Suomessa vuosittainen harhailija, mutta lintu oli ensimmäinen havainto Jurmon saaressa. Kaikki asemalla olijat onnistuivat sen havaitsemaan, vaikka lintu hiljeni välillä pitkäksi aikaa. Tuntui mahtavalta löytää saarelle uusi laji, niin kutsuttu Jurmonpinna. Ilo oli ylimmillään ja muutaman riemupompun hyppäsin löytötilanteessa. Juhlan kunniaksi paistoin kaikille illalla lättyjä.
Hälytyksiä huitin perässä
Mieleenpainuvia hetkiä mahtui viiteen viikkoon monia. Vappuna lintuja oli liikkeellä todella paljon. Kolmen rengastajan ja kahden avustajan voimin rengastimme päivässä 1 598 lintua, iso osa punarintoja. Tämä oli Jurmon yhden päivän rengastusennätys. Yhtenä päivänä näimme kaukaisilla luodoilla satoja hylkeitä: oikeastaan itse kiviä ei näkynyt, kun pulleat nisäkkäät köllöttelivät vieri vieressä. Toukokuun kahdeksantenatoista onnistuimme havaitsemaan päivän aikana peräti 117 lajia, joukossa muun muassa harvinainen kyhmyhaahka. Tuolloin näimme myös saaren erikoisuuksia, merisirrejä, aivan läheltä rantakivikossa ruokailemassa.
Välillä asemalla joutui juoksemaan, kun radiopuhelimista tulee hälytys harvinaisesta linnusta. Yksi havainnoija oli nähnyt pienessä ruovikkolätäkössä huittilinnun, joka olisi mahdollisesti uusi laji saarelle. Juoksimme hiki hatussa paikalle, ja kävelin soista lamparetta edestakaisin vaelluskengät vettä hörppien. Linnusta ei kuitenkaan saatu havaintoa, ja lopputuloksena oli vain litimärät kengät. Mitäpä sitä ei orni harvinaisen linnun eteen tekisi!
Ohdakeperhosilla oli kevään aikana voimakasta vaellusta, ja näitä näimme monena päivänä kymmeniä. Saaressa on myös runsaasti metsäjäniksiä, ja yhden aamun kohokohta oli aseman ympäristössä loikkinut peloton pikkupupu.
Viiden viime vuoden aikana olen rengastanut saaren pöntöistä kottaraisia, ja tänäkin vuonna kihlasin poikasia melkein neljäkymmentä. Yksi vuonna 2014 rengastamistani poikasista kontrolloitiin ensimmäistä kertaa tänä keväänä saaressa eli lintu oli palannut synnyinpaikalleen. Tämä oli hieno löytö: lintuja rengastetaan muun muassa siksi, että niiden liikkeistä saataisiin lisää tietoa.
Lähtöpäivänä tuntui haikealta. Nytkö jo pitää lähteä? Kuinka sitä sopeutuu takaisin kaupunkielämään, kun on ollut yli kuukauden eristyksissä ulkosaarella ihan omanlaisessa maailmassa, jossa muun muassa juomavesi kannetaan ämpäreillä sadan metrin päässä olevasta kaivosta? Miten sokerit alkavat seilata, kun täällä ne olivat pysyneet pääosin ihanan tasaisena stressittömyydestä ja säännöllisestä kävelystä johtuen?
Toisaalta tunsin valtavaa kiitollisuutta, kun sain kokea upean kuukauden, luonnon heräämisen ja muuttolintujen saapumisen hetki hetkeltä. Jurmon kevään muistot, tuoksut, hetket ja havainnot olen yrittänyt painaa mieleeni. Toivottavasti saan mahdollisimman pian palata edes hetkeksi saareen, meren ääreen, minun maisemaani.