Murrosikä: tyyntä, myrskyä ja keikutusta

Murrosiässä keho muuttuu rajusti, mikä on hämmentävää. Jokainen kokee muutoksen omalla tavallaan, eikä diabetes yleensä helpota asiaa. Sairastuin 13-vuotiaana, ja valitsin alusta alkaen avoimen linjan. Pistin ja mittasin juuri siellä, missä satuin olemaan.

Toisaalta ymmärrän, miksi moni tahtoo piikittää vessassa suojassa katseilta ja olla nostamatta paidanhelmaa muitten nähden. Kaikille diabetes ei ole mahtava asia, jonka haluaa tuoda julki. Minusta tuntuu, että diabeteksen kehollisuus aiheuttaa häpeää erityisesti pojille. Onko näin, mitä mieltä olette? 

Hormonitoiminnan vilkastuminen vaikuttaa insuliinin tarpeeseen, mutta vaihtelu on hyvin yksilöllistä. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu, että murrosikäisenä pitkäaikaissokerini oli jatkuvasti pilvissä, eivätkä mitkään kikat saaneet sitä kuriin. Mikä oli syytä ja mikä seurausta, jää arvoitukseksi.

Tytöillä kuukautiset nostavat hormonitasoja, jolloin insuliinimäärien arviointi on entistä haastavampaa. Toisilla on kerran kuussa sokerit poikkeuksellisen alhaiset, toisilla tavallista korkeammat. Kun tasapainoa on vaikea löytää, hoitomotivaatio laskee entisestään. Tilanne mutkistuu vielä, jos hoitopaikan henkilökunnan kanssa eivät kemiat kohtaa.

Asiasta ei ole helppo puhua, enkä itse aikanaan uskaltanut sanoa omalle diabeteslääkärilleni, etteivät neuvosi auta minua ollenkaan. En uskaltanut tai halunnut – siitä huolimatta, että tiesin, kuinka tärkeää olisi ollut avata suunsa.

Mietin, että eroa on myös siinä, minkä ikäisenä diabetekseen sairastuu. Jos diabetes on puhjennut jo lapsuudessa, sairauden kanssa elämiseen on ehtinyt totutella. Monelle käy niin, että sairastuu juuri pahimman puberteetin aikaan. Murrosikä on haastava ajanjakso elämässä myös ilman tätä vaikeaa ja pirullista kumppania. Kaiken muun ohella pitäisi opetella diabeteksen omahoito ja hyväksyä se lopulliseksi osaksi elämää. Ei kovin helppo tehtävä.

Kuitenkin diabeetikon tulisi elää tavallista nuoren arkea ja nauttia elämästä. Välillä voi tehdä irtiottoja, siistejä juttuja ja unohtaa aikuistumisen murheet ja muutokset hetkeksi. Nuoruus on ainutlaatuinen ajanjakso, ja jokaisen tarina on erilainen – aivan kuin diabeteskin.