Miksi lääkis?
Olin kiinnostunut monista asioista ja pyörittelin mielessäni eri vaihtoehtoja: diplomi-insinööri, terveyden biotieteet, saksan tai ruotsin kieli, journalistiikka, jokapaikanhöylä. Lopulta abivuonna lääketiede alkoi tuntua parhaalta vaihtoehdolta kaiken pähkäilyn jälkeen.
Minua kiehtoi se, että lääkärin koulutus mahdollistaisi monenlaiset työt.
Voisin työskennellä potilaiden kanssa terveyskeskuksessa tai sairaalassa, tehdä
lääketieteellistä tutkimusta, toimia hallinnollisissa tehtävissä kansanterveyden
parissa tai yhdistää kaikkia näitä. Tiesin jopa lääkärin, joka matkustaa ympäri
maailmaa kansainvälisessä biologisia aseita torjuvassa ryhmässä. Monipuolinen
koulutus oli yksi merkittävimmistä syistä, miksi lopulta päädyin
valintaani.
Hyvät työllisyysnäkymät ja palkkaus vahvistivat päätöstäni, mutteivät olleet
tärkeimpiä tekijöitä. Ajattelen, että työn on oltava motivoivaa ja
kiinnostuksen lähdettävä itsestä. Pelkän rahan takia en jaksaisi työskennellä
koko loppuelämääni, jos ala ei yhtään innostaisi.
Ennen kaikkea halusin ammatin, jossa voisin tehdä merkityksellistä työtä ja
auttaa ihmisiä.
Diabeteksellani on ollut vaikutusta uravalintaani, vaikka
jossain vaiheessa se sai minut myös epäröimään. Mietin, ettei minusta voi tulla
lääkäriä, auttajaa, parantajaa, kun olen itse näin sairas. Nyt ajattelen, että
se voikin olla vahvuus ja voimavara tulevassa ammatissani: tiedän, miten
sairaus voi mullistaa koko elämän.
Pääsin lopulta toisella yrityksellä sisään lääkikseen. ”Välivuoden” opiskelin
ympäristö- ja energiatekniikkaa Tampereen teknillisessä yliopistossa, ja lyhyt
visiittini teekkarina oli jälkikäteen ajateltuna erittäin hyödyllinen.
Millaista opiskelu lääkiksessä sitten on? Kaupunkien välillä on opiskelumetodeissa
jonkin verran eroja, mutta kaikkialta tulee hyviä ja päteviä ammattilaisia.
Meillä
Tampereella on käytössä PBL-menetelmä eli problem based learning, jossa
pienryhmissä käymme keskustellen erilaisia potilastapauksia läpi ja perehdymme
seuraavaksi kerraksi sovittuihin aihepiireihin. Tykkään tästä tavasta
opiskella, ja usein meillä on tapaamisissa todella hauskaa. Se valmistaa myös
hyvin tulevaan lääkärin työhön: esitietojen ja oireiden perusteella pitää
pohtia, mikä potilasta vaivaa ja millaisten tutkimusten avulla päädytään
oikeaan diagnoosiin.
PBL-tapaamisia on keskimäärin kahdesti viikossa. Sen lisäksi on ryhmätöitä ja
luentoja, joiden määrä vaihtelee jaksosta riippuen. Luennot ovat pääosin
vapaaehtoisia, ja niitä on suhteellisen vähän. Osa asioista jää kotona
itsenäisesti opiskeltavaksi, joten vastuu omista opinnoista on suuri. Toisaalta
aiheet ovat äärimmäisen kiinnostavia, ja tietoa löytyy hyvin. Oppikirjoja
joutuu kahlaamaan jonkin verran, muttei oman kokemukseni mukaan yhtä paljon
kuin monessa muussa paikassa, kuten oikeustieteellisessä.
Ryhmätyöt ovat usein opiskelun parasta antia, ja jo ensimmäisellä lääkisviikolla
pääsimme tapaamaan potilaita sairaalassa. Mieleenpainuneimpia ryhmätöitä ovat
olleet muun muassa nallesairaalan pitäminen päiväkotilapsille, yli
90-vuotiaitten tervaskantojen tapaaminen heidän kotonaan, vuorovaikutustaitojen
arviointi videoidun vastaanottotilanteen perusteella sekä
terveyskeskuspäivystyksen seuraaminen.
Lääkisopiskelu on hyvin koulumaista, ja saamme valmiit
lukujärjestykset käteen joka jaksolle. Joskus on luentoja kahdeksasta neljään,
joskus päivässä on vain yksi tunnin mittainen tutustumiskäynti. Ryhmätyöt ovat
pakollisia, joten siksi akateeminen vapaus ei meillä juuri toteudu. Omia
vapaapäiviä ei voi ottaa tuosta vaan, ja pitemmät reissut onnistuvat ainoastaan
loma-aikoina. Tämä on minusta lääkiksen ehdottomasti huonoin puoli, mutta sekin
on lopulta vain ammatinvalintakysymys.
Nyt kun lääketieteen opiskelua on takana kohta kolme vuotta, tunnen
ehdottomasti olevani oikealla alalla. Koko ajan huomaan tietäväni yhä enemmän
ja samalla tajuan, kuinka vähän tiedänkään. Opiskeluaiheet tuntuvat entistä
mielenkiintoisemmilta, mitä pitemmälle opinnot etenevät. Ensi kesänä pääsen
ensimmäistä kertaa harjoitteluun seuraamaan lääkärin työtä terveyskeskuksessa
ja yliopistosairaalaan keuhko-osastolla, ja odotan tätä jo innolla!