Matkalla mättötohtoriksi

Jokaisesta paikasta sai yhden leiman, ja kun niitä oli neljätoista, sai mättötohtorin arvonimen.

Kaikkea ei onneksi tarvinnut syödä saman tien, vaan ostin muutamasta paikasta kotiin viemisiksi esimerkiksi irtokarkkeja. 

Vaikkei NamiAppro ravitsemuksellisesti ole kovin terveellinen etenkään diabeetikolle, minusta on mukavaa, että välillä on matalan kynnyksen alkoholittomia ajanviettomahdollisuuksia opiskelijoille. Ja kyllä ne tuoreet munkit, erikoiskahvit, vastaleivotut sämpylät ja käsintehdyt suklaakonvehdit herkullisilta maistuivat!

Ajankohta osui sopivasti ravintojaksoomme, jossa opiskelemme ruuansulatuselimistön toimintaa ja ravitsemuksen merkitystä sairauksien ehkäisyssä ja synnyssä.

Diabeteksen takia olen saanut paljon tietoa ravinnosta ja siitä, mikä merkitys sillä on omahoidon onnistumiseen. Vaikka syömisessä kokonaisuus on tärkeintä, diabeetikolla käytännössä joka suupala vaikuttaa verensokereihin ja sitä kautta jaksamiseen. Siksi jakson aihepiiri kiinnostaa minua erityisesti.

Normaalin opiskelun lisäksi teemme ryhmittäin harjoitustutkimusta synnytyksiin liittyen ja verkossa suoritamme tieteellisen kirjoittamisen perusteita englanniksi. Tekemistä siis riittää, joten tylsistymään ei pääse. 

Pari viikkoa sitten olimme maalla nostamassa perunoita ensi talvea varten, ja muutaman kerran olen käynyt Kangasalan lintuasemalla rengastamassa. Arki-illat kuluvat pänttäämisen, uusiin fukseihin tutustumisen ja partion merkeissä, aloitin hiljattain nuorten tyttöjen ryhmän johtajana.

Sienestämään olen ehtinyt muutaman kerran, ja metsään suuntaan myös viikonloppuna. Toiveissa on löytää mustia torvisieniä ja myös viimeisiä marjoja. Keskellä talvea on ihana aloittaa päivänsä aamupuurolla mustikkakukkurallisen kera.