Makeita muistoja ja merisirrejä
Ensimmäinen syksy lääkiksessä hujahti vauhdikkaasti. Olen oppinut paljon uutta
ihmiskehon toiminnasta ja saanut uusia näkökulmia lääkärin työhön.
Mieleenpainuvimpia
kokemuksia ovat olleet erilaiset ryhmätyöt elvytysharjoittelusta verinäytteen
ottoon, potilaiden tapaamiset ja haastattelut, Nallesairaala, oman perimän
yhden ”lihavuusgeenin” tutkiminen
geenitestillä sekä vierailu Ylisen kehitysvammahuollon palvelukeskukseen
Ylöjärvellä.
Myös kaikenlaiset hauskat illanistujaiset ja pippalot ovat olleet
mukavaa rentoutumista hektisen opiskelun keskellä. Vuosikurssillamme on todella
mahtava yhteishenki, ja toivottavasti pääsen ensi vuonna tutustumaan vielä
paremmin opiskelukavereihin.
Viime jakso kattoi kaikki perustiedot sikiönkehityksestä raskauteen ja lapsen
kasvuun murrosikään saakka, joten opiskeltavaa oli huimasti.
Heti tentin jälkeen lähdin muutamaksi päiväksi huilaamaan Jurmon lintuasemalle. Joulukuinen saari oli hiljainen, mutta aaltojen pauhua ja tuulen tuiverrusta iltaisin on aina hienoa kuunnella. Linnuista hauskimpia havaintoja olivat harvinainen jääkuikka, pikkuinen jänkäkurppa sekä kymmenet merisirrit, jotka piipersivät pelottomasti pitkin rantakivikkoa. Lähimmillään nämä veikeät otukset päästivät vain muutaman metrin päähän!
Ennen joululoman alkua kävin laboratoriossa, ja ilokseni pitkäaikaissokeri oli
pysynyt samalla tasolla alle kahdeksassa. Siitä yritän nyt pitää kiinni, mutta
pyhinä en aio huolestua muutaman suklaakonvehdin aiheuttamista heilahduksista.
Mukavan makeaa joulun aikaa kaikille!