Liekeissä leirilääkinnästä

Tehtävä oli erittäin mieluisa ja opettavainen. Sain tutustua kaikkiin leirilääkinnän osa-alueisiin: udella, ihmetellä, auttaa ja oppia. Vaikka tätä ei aiempien harjoittelupaikkojen tapaan voinut virallisesti hyväksilukea opintoihini, mukaan tarttui silti paljon hyödyllistä käytännön tietämystä.

Partioleirillä kaikki pyörii vapaaehtoisvoimin, ja lääkinnän tiimissä oli yli sata terveydenhuollon ammattilaista tai opiskelijaa ympäri Suomen. Väkimäärältään Forssan kokoisessa metsäkaupungissa sattuu ja tapahtuu, joten lääkintä oli jalkautunut koko leiriin.

Majoittumisalueilla liikkui aamusta iltaan niin sanottu kyläsairaanhoito, joka antoi ensiapua ja kyseli leiriläisten kuulumisia ja vointia.

Kahdella ensiapupisteellä pystyttiin esimerkiksi ompelemaan haavoja, antamaan vaativampaa ensiapua tai aloittamaan suonensisäinen nestehoito. Ensiavussa työskenteli aamusta myöhäiseen iltaan lääkäri ja muutama hoitotyön ammattilainen, yöksi vahtivuoroon jäi kokenut hoitaja. Tänne leiriläiset jättivät myös kylmäsäilytystä vaativia lääkkeitä, kuten insuliineja.
Leirisairaalassa hoidettiin pitempää tai monimutkaisempaa hoitoa vaativia tapauksia. Ilmoittautumispisteessä hoitajat tekivät kiireellisyysarviota, jonka jälkeen potilaat ohjattiin tarvittaessa lääkärin vastaanotolle. Leirisairaalasta löytyi samanlaisia palveluita kuin urbaanistakin versiosta: kaksi poliklinikkaa, vuodeosasto, apteekki, fysioterapeutti, hammaslääkäri ja suuhygienisti, psykologi. Lisäksi leirillä oli hälytysvalmiudessa kaksi ambulanssia.

Puusta pudonnut kandi leirilääkäriksi?

Roihun sairaanhoito oli erinomaisesti järjestetty: apua oli helposti ja nopeasti saatavilla. Opiskelijana oli erityisen hienoa huomata, miten kaikki lääkinnässä toimivat yhdessä potilaiden parhaaksi. Keinotekoista hierarkiaa ei esiintynyt, vaan kuuluisa moniammatillinen yhteistyö toimi. Kaikki tekivät yhteisiä hommia aina meistä opiskelijoista pitkän linjan hoitajiin ja kokeneisiin lääkäreihin. Tästä voisivat sote-toimijat ottaa hyvin mallia!

Vuoroni olivat noin puolen päivän mittaisia, ja työskentelin niin leirisairaalassa, ensiapupisteillä kuin kyläsairaanhoidossakin. Yhden päivän ajan seurasin ambulanssissa ensihoitajien työtä. He esittelivät, mitä kaikkea autosta löytyy ja vastailivat mieluusti tietämättömän kandin kysymyksiin. Tuolloin pääsin myös ensihoidon ja palokunnan yhteiseen kuivaharjoitukseen esittämään kiipeilyonnettomuudessa loukkaantunutta rankamurtumapotilasta. Jännittävä kokemus ja sopiva ”luonnerooli” tällaiselle vähän puusta pudonneelle tyypille! Roihulla pääsin myös ompelemaan haavan, mikä oli itselleni mieleenpainuva kokemus.

Leirin aikana opin paljon diagnostiikasta, potilaiden kohtaamisesta, vaikeiden tilanteiden hoitamisesta ja käsittelystä, elämästä yleensä. Kaikki olivat avuliaita, ja opiskelijana sain ystävällistä opastusta ja opetusta.

Olen ollut kahdella edellisellä suurleirillä leiriläisenä, joten keväällä uumoilin Roihun olevan viimeinen suurleirini. Hurjan positiivinen kokemus leirilääkinnästä jätti kuitenkin vahvan kipinän lähteä toistekin tähän hommaan mukaan. Ehkäpä seuraavalla suurleirillä vuonna 2022 pestini onkin leirilääkäri?