Lääkisopiskelijan arkea

Luennon jälkeen on muutaman tunnin tauko ennen tutor-istuntoa, joita on pari kertaa viikossa. Tutoreissa käymme pienryhmissä läpi erilaisia ongelmatapauksia, joiden pohjalta kokoamme yhteiset oppimistavoitteet. Otamme aiheesta itsenäisesti selvää tapaamisten välillä, ja seuraavalla kerralla puramme edellisen tapauksen.

Olen tykännyt tästä PBL:ksi (problem based learning) nimetystä opiskelutavasta, koska siinä saa jakaa ajatuksia muiden opiskelijoiden kanssa. Samalla tulee kerrattua luennoilla opittuja asioita ja syvennettyä niitä.

Tauolla hoidan juoksevia asioita ja käyn syömässä. Ennen lounasta sokerit tipahtivat liian matalalle, kun aamun korkean arvon takia pistin liikaa insuliinia. Toivon, että sokerit asettuisivat, koska edessä on vielä pitkä päivä.

Tutorissa käymme läpi kaksitoista aivohermoa, ja seuraavaa kertaa varten pitää opiskella korvan rakenne ja toiminta. Sen jälkeen riennän ryhmätyöhön, jossa käydään luumallien avulla läpi kallon luita.  Pään anatomia on vaikeampaa kuin voisi kuvitella. Tuntuu, että kallon sisällä on ties kuinka monta aukkoa, joista kulkee monia hermoja ja verisuonia. Miten ikinä muistan ne kaikki? Välillä on vaikea hahmottaa kallon luiden sijaintia esimerkiksi silmän ja nenän alueella.


Ryhmätyö loppuu viideltä, ja sieltä kiiruhdan Tampereen NNKY:n hallituksen kokoukseen. Verensokerimittarini näyttää kahdeksaa, mikä on erinomainen lukema hektisen opiskelupäivän jälkeen. Vaikka päätettävät asiat ovat mielenkiintoisia ja tärkeitä, kokouksen loppupuolella en meinaa enää jaksaa keskittyä. Onneksi lopetamme kerrankin ajoissa!

Kotona käyn pikaisesti suihkussa, ja nollaan aivot katsomalla hetken television hömppäohjelmaa. Kaatuessani sänkyyn uni tulee nopeasti vauhdikkaan arkipäivän jälkeen.