Lääkäriksi kasvamisesta

Opintojen edessä pohdin jatkuvasti tulevan ammatin haasteita. Miten pystyn kantamaan vastuun potilaasta? Opinko tekemään erilaisia toimenpiteitä turvallisesti? Saanko voitettua potilaan luottamuksen puolelleni? Kuinka saan pidettyä verensokerini tasaisena kiireessä, paineen ja stressin alla? Miten minusta tulee hyvä lääkäri?
Ehkä tämän koulutuksen tärkein tarkoitus ei ole opettaa tietoja ja taitoja vaan auttaa kasvamaan lääkärin ammattiin.

Opiskelu keskittyy edelleen elimistön perustoimintoihin ja terveen ihmisen toimintaan, mutta yhä enemmän mukaan tulee myös kliinisiä asioita. Esimerkiksi tutor-istunnoissa olemme pohtineet laajemmin allergian syitä tai keuhkokuumeen vaikutuksia.

Viime jakson seminaarissa jokainen sai äänestää erilaisten potilastapausten oikeaa diagnoosia, ja vaihtoehtojen jakaumien perusteella jatkoimme ongelmien purkamista. Se oli minusta hyvin opettavaista.

Tämän jakson aiheena on hyökkäys ja puolustus eli elimistön puolustusjärjestelmän toiminta ja erilaiset taudinaiheuttajat – laaja, mutta äärimmäisen mielenkiintoinen ja tärkeä kokonaisuus lääkärin työn kannalta.

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että pitkäaikaissokerini laskee alle kahdeksan. Siinä onnistuin, sillä hoitajan luona käydessäni HbA1c oli 7,9. Aion tsempata sen kevään aikana vielä paremmaksi, tästä on suunta alaspäin!