Kylmää kyytiä rallissa

Kisapäivän aamu oli hyvin sateinen, minkä takia pikkulinnut eivät olleet juuri äänessä. Hyvän pihlajanmarjavuoden takia etelässä on paljon rastaita, ja niitä havaitsimmekin neljä eri lajia, mikä on varsin epätavallista tähän aikaan vuodesta. Yhdellä ruokintapaikalla näimme minuutin aikana töyhtötiaisen, punarinnan ja itäisen alalajin pähkinänakkelin, joka on harvalukuinen vierailija Suomessa.

Päivän paras havainto oli kuitenkin maakotka, joka jäi hetkeksi puun latvaan ihailtavaksi. Upea lintu!
Sijoituksemme oli lopulta vasta seitsemäs, mutta 51 lajilla teimme nuorison ralliennätyksen. 

Lintuharrastajana ja partiolaisena liikun ulkona aktiivisesti ympäri vuoden. Se asettaa omat haasteensa hoitovälineiden säilytykselle. Siksi minua ärsyttää, että verensokerimittarini alin toimintalämpötila on +5 astetta. Kun yritin rallissa pari kertaa tarkistaa lukemia, laite piipitti liian kylmiä olosuhteita. Tämä tapahtui myös ollessani retkellä partiokämpällä, vaikka olimme sisätiloissa.

On todella kismittävää yrittää lämmitellä mittaria ihoa vasten monta minuuttia, kun pitäisi nopeasti saada varmistettua, onko sokeri liian matalalla. Ihmettelen, miksi diabeetikoille on valittu mittari, joka ei toimi Suomen sääoloissa.
Toivoisin, että hoitovälineiden kilpailutuksissa huomioitaisiin myös käytännölliset seikat, eikä vain tuijotettaisi rahaa. Millaisia kokemuksia teillä on mittareiden toiminnasta kylmässä tai lämpimässä?