Kokemuksia sensorista – kohtaamisia ja sattumuksia
Sensori helpottaa arkea, erityisesti opiskelua sairaalassa. On paljon näppärämpää
skannata sensori kuin tuhertaa veristen sormenpäiden kanssa ahtailla
käytävillä tai kanslioissa. Verensokerin tarkistus onnistuu jopa kandin
kipittäessä kiireisten lääkärien perässä – testattu on! Jos tiedossa on
esimerkiksi leikkauksen seuraamista tai oman potilaan tutkiminen vastaanotolla,
pystyn Libren avulla varautumaan ja ennakoimaan, jos verensokerit eivät ole
optimaaliset.
Lintu- ja partioharrastukseen sensori on tuonut myös apua. Kun olin alkusyksystä
viikonlopun partioretkellä ja lokakuussa Säpin lintuasemalla, oli helppoa
skannata verensokeri ulkovaatteiden läpi. Vielä kun saisi insuliinin pistettyä
langattomasti, niin ei tarvitsisi kylmilläkään keleillä kuoriutua monen
vaatekerroksen läpi palelemaan.
Sensori käsivarressa herättää kiinnostusta. Osa opiskelukavereistani on
kysellyt laitteen toiminnasta. Kerran alkusyksystä odottaessani rappukäytävässä
hissiä viereeni asteli remonttimies. Hän rempseästi kysyi, saako tiedustella
mikä valkoinen ympyrä kädessäni oikein on. Kerroin laitteesta ja hän kuunteli
innokkaasti. Selvisi, että hänellä itsellään on kakkostyypin diabetes. Siinä
jaoimme yhdessä makeita kokemuksia, ja hän oli sitä mieltä, että Libre
kuulostaa käytännölliseltä.
Seuraamme opiskeluissa lääkäreiden vastaanottoa sairaalan eri poliklinikoilla. Yhtenä
päivänä potilasaikojen välissä heilautin lukulaitetta käsivarren vierestä, ja
lääkäri totesi, että tuo on kyllä todella hyödyllinen väline. Hänen veljensä
sattui olemaan myös ykköstyyppi ja Libren käyttäjä.
Kerran osaston kansliassa istuessani sisään astui kollega lapsensa kanssa. Lapsi
skannaili tuon tuosta käsivarrestaan Libreä. Huomasin tämän ja huikkasin, että
hei, meillä on samanlainen laite. Vanhempi naurahti lapsen mittausinnolle ja
huokaisi, että viikon suunnitelmat menivät hiukan uusiksi. Lapsella oli todettu
juuri pari päivää aiemmin diabetes. Toivotin heille jaksamista ja tsemppiä. Samalla
mieleeni muistuivat elävästi kymmenen vuoden takaiset päivät samassa
sairaalassa. Tuore diabetes sotki aluksi linturetkisuunnitelmat ja myllersi
koko elämän perusteellisesti.
Tasaisia sokereita en ole sensorin avulla vielä löytänyt, mutta etsinnät jatkuvat
ahkerasti. Sensorit ovat pysyneet hyvin pakkauksen teipeillä kiinni ilman
lisävirityksiä. Ainakin toistaiseksi olen välttynyt myös iho-ongelmilta, joita
joillekin käyttäjille on kiinnitysteipeistä tullut. Hiljattain saunoin hieman
liian innokkaasti ja unohdin pitää viilentävää pyyhettä sensorin päällä.
Silloin se kuumeni liikaa, eikä hetkeen näyttänyt verensokeriarvoja. Toiminta
onneksi palautui pian normaaliksi.
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi