Keväthäistä tervaskantoihin

Joukkueemme lopputulos oli 91 lajia ja mukavin havainto harvinainen käyränokkainen kahlaaja, avosetti.

Hiljattain pääsin myös tuttavani häihin – juhlapäivä oli ihanan lämminhenkinen ja hääparin näköinen. Lainasin tuttavaltani juhliin Teuvan kansallispukua, josta pidin kovasti. Perheellämme on muutama omakin, mutta mikään niistä ei ollut sopivan kokoinen. Joskus haluaisin kyllä saada jonkun kauniin kansallispuvun itselleni. 

Kevään viimeinen opiskelujakso liittyi vanhenemiseen. Sen parasta antia oli ehkä se, kun pääsimme haastattelemaan pareittain lähes satavuotiaiksi eläneitä ”tervaskantoja”.

Juttelimme heidän elämästään ja mieleen painuneista kokemuksista. Keskustelu oli hyvin opettavainen ja avartava. Vaikka haastateltavamme elämään oli mahtunut synkkiä hetkiä, hän sanoi, että vaikeistakin asioista selviää ajan kanssa.

Tämän ohjeen kun muistaisi silloinkin, kun diabetes potuttaa ja tekisi mieli heittää hanskat tiskiin omahoidon suhteen.