Kesätöissä: asiakaspalvelun helmiä

Tällaiset kysymykset olivat tavallista arkea jätehuollon asiakaspalvelussa. Yhteydenottoja ja soittoja tuli niin mökkiläisiltä, roskakuskeilta, isännöitsijöiltä, kunnilta kuin yrityksiltä.

Valtaosa asiakkaista oli ystävällisiä ja asiallisia, ja yleensä tuohtuneetkin soittajat rauhoittuivat asioiden selvitessä. Osa tuntui valittavan vain marisemisen ilosta, ja hyvin pienelle joukolle ei mikään ratkaisu kelvannut.

Eniten harmitti silloin, kun oli lähtenyt positiivisessa hengessä varmistamaan jotakin tietoa, ja vastaukseksi sai ilkeätä nälvimistä tai raivoisaa huutoa. Onneksi todella vaikeita tapauksia tuli vastaan kesän aikana vain muutama. Ajattelin silloin, että soittajalla on elämä mallillaan, kun mitättömästä asiasta saa aikaan suhteettoman suuren porun. Jos diabeetikkona tekisin jokaisesta vastoinkäymisestä yhtä valtavan haloon, saisin olla jatkuvasti voivottelemassa. 

Erikoisimmat yhteydenotot jäivät mieleen, eikä osa varsinaisesti edes liittynyt jätehuoltoon.

Mihin voi laittaa kananluita?

Miten voin torjua puutarhaan tulevia etanoita?

Voisinko saada teiltä vanhoista sähkölaitteista kompostoriini varaosia, kun ne maksavat uutena niin paljon?

Annatteko vuokra-astioillenne ikuisen takuun?

Eräs asiakas epäili kuljettajan napanneen tyhjennyksen yhteydessä pihalta lapsen lelun.  Lopulta selvisi, ettei roskakuski ollut edes ajellut alueella kahteen viikkoon.

Joku kaipasi perintökorujaan tai vanhaa vessanpyttyään, jotka oli viety vahingossa tai tietoisesti roskiin. Valitettavasti näitä ei ollut enää mahdollista jäljittää.

Yksi soittaja oli hyvin tuohtunut siitä, että roskakuski oli kiusallaan siirtänyt kokonaisen betoniin valetun jätekatoksen pois paikaltaan. Tämä herätti hilpeyttä asiakaspalvelutiimissä – kuljettajillamme on ilmeisesti salaisia supervoimia!

Kiireisen työpäivän keskellä silloin tällöin kuultu asiakkaan kiitos lämmitti mieltä.

Eräs palautteenantaja pyysi välittämään viileät terveiset myös roskakuskeille, jotka helteellä paiskivat töitä tiukassa aikataulussa.

Ehkä mieleenpainuvin piristysruiske oli se, kun puhelun lopuksi asiakas tiedusteli, olenkohan ollut tietyssä päiväkodissa. Selvisi, että soittaja oli entinen tarhantätini, joka muisti nimeni yli viidentoista vuoden takaa. Tämä yhteydenotto oli oikea helmi, ja sen aikaansaama hymy pysyi huulillani koko loppupäivän.