Blogikirjoitukset

rss Terveisiä Meriltä

12.2.2014 9.04

Kerro kavereillesi kuinka sinua voi auttaa

Meri Öhman

Insuliinisokin varalta jokaisella diabeetikolla pitäisi olla mukana glukagonipiikki. Arjen touhuissa en sitä kanna mukana, mutta lähes poikkeuksetta pitemmille reissuille lähtiessä. Vaikken todennäköisesti piikkiä tule koskaan tarvitsemaan, ikinä ei voi varmasti tietää, mitä diabeteksen kanssa tapahtuu.

Tiistaina 11.2. vietettiin osuvasti valtakunnallista 112-hätänumeropäivää. Sen tarkoituksena on lisätä arjen turvallisuutta ja jakaa tietoa siitä, kuinka toimia hätätilanteessa.

GlucaGen
Glukagon valmistetaan pistämistä varten lisäämällä ruiskussa oleva steriili vesi lääkejauheeseen. Hyvin sekoitettu lääke vedetään takaisin ruiskuun ja pistetään reiden tai käsivarren lihakseen.

Insuliinisokin varalta jokaisella diabeetikolla pitäisi olla mukana glukagonipiikki. Arjen touhuissa en sitä kanna mukana, mutta lähes poikkeuksetta pitemmille reissuille lähtiessä. Vaikken todennäköisesti piikkiä tule koskaan tarvitsemaan, ikinä ei voi varmasti tietää, mitä diabeteksen kanssa tapahtuu.

Tunnistavatko ystäväsi matalan verensokerin oireet, ja tietävätkö he, miten toimia vakavan hypoglykemian sattuessa?

Omilla tutuillani on tiedossa esimerkiksi linturetkillä ja partiokisoissa, mistä repun taskusta hunaja ja hätäpiikki löytyvät. 

Tuttavani kertoi kerran karmaisevan tapauksen. Nuori diabeetikko oli koulupäivän aikana menettänyt tajuntansa insuliinisokin seurauksena. Kaverit olivat tietysti yrittäneet auttaa, ja kaivoivat repusta insuliinit, koska olivat nähneet tämän hoitavan itseään pistämällä. Tämä laski diabeetikon verensokeria entisestään, ja lopulta hän menehtyi. Auttajat yrittivät parhaansa, mutta tietämättömyys kostautui hirveimmällä mahdollisella tavalla.

Jutun kuultuani olen aina kertonut uusille tuttavuuksille diabeteksestani ja mahdollisista toimenpiteistä hätätilanteessa. Samalla olen vannottanut, että jos menen tajuttomaksi, minuun ei missään tapauksessa saa pistää insuliinia – ainoastaan kirkuvan oranssissa pakkauksessa olevaa glukagonia.

Ensi kerralla voit muistuttaa ystäviäsi, miten heidän tulee toimia yllättävän tilanteen sattuessa. Tiedot kannattaa kerrata aika ajoin, niin ei tarvitse tositilanteessa pähkäillä ja jahkailla turhaan.

Turvallista helmikuun alkua kaikille! 


Palaa otsikoihin | 3 Kommenttia | Kommentoi


Älä täytä
 * Hyväksyn antamieni tietojen käsittelyn tietosuojaselosteen mukaisesti.
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
15.12.2014 7.41
Anssi
112 vai hunajaa nopeasti ikenille
Hei Meri,
Luin blogisi, minkä löysin Diabesliiton netistä haulla hunaja. Aion myös kirjoittaa samasta asiasta uuteen aikuisten Deeblogiin, mikä starttaa ensi tammikuussa. Pääviestini olisi enemmän hunaja pakattuna liuskapurkkiin ystävän/puolison beautilaukkuun... Mitäs sanot? Olisko kätevämpi tapa kuin tuo ruiskupakkaus?
15.12.2014 9.54
Meri
Hunaja vai ruisku?
Varmasti olisi siinä vaiheessa, kun hypoileva diabeetikko on vielä tajuissaan. Hunajan ongelma on harmittavasti juuri tuo säilytys, kun isoa purkkia ei viitsisi laukuissa kanniskella. Liuskapurkki olisi optimaalisen kokoinen, mutta mahtaako niissä olla jotain ainetta seinissä? Näin muistelen joskus lukeneeni, mutten tiedä, vaikuttaisiko hunajan säilyvyyteen. Jostain olen saanut muutamia yksittäispakattuja hunajatuubeja, joista on helppo puristaa hunaja-annos ensiavuksi. Oliskohan joillain hunajafirmoilla myynnissä tällaisia?
16.12.2014 15.44
Anssi
Tajuissaan?
Minusta potilaan ei tarvitse olla enää tajuissaan, jos kiteytynyttä hunajaa sivellään ikenien pintaan.
Purkin kuivausseinämät selvitän vielä valmistajilta. Hyvä pointti, kiitos!
Paniikkitilanteessa voi käydä helposti niin, että mikä se ruisku nyt olikaan eli auttaja taas löytää sen väärän ruiskun. Kun se oikea ruiskuhan on jossain "jemmassa".