Kandi päivystämässä

Päivystykseen tuli hyvin eri-ikäisiä potilaita: pieniä lapsia, koululaisia, nuoria aikuisia, työikäisiä, eläkeläisiä. Lyhyessä ajassa ehdin nähdä elämän koko kirjon ja myös häivähdyksen sen päättymisestä.

Moni oli lähtenyt lääkäriin tuki- ja liikuntaelinvaivojen, kuten murtumien tai nyrjähdysten, sekä vatsakipujen takia. Osa tuli flunssaan liittyvien harmien vuoksi, mutta joukossa oli myös psyykkisiä oireita. Eikä liene vaikea arvata, että illan aikana törmäsin myös meille kaikille tuttuun tautiin, diabetekseen.

Oli opettavaista nähdä terveyskeskuspäivystyksen arkea. Potilaitten vaivat eivät aina ole kovin yksiselitteisiä, mutta hektisessä rumbassa pitäisi silti pystyä löytämään oikea diagnoosi ja apu jokaiselle.

Tuntui samaan aikaan kutkuttavalta ja pelottavalta ajatukselta, että parin vuoden päästä olen itse päivystävän lääkärin paikalla isoissa saappaissa. Kuinka pärjään paineen alla, jos sokerit vielä sattuvat heittelemään?

Osaanko kohdata potilaan ihmisenä ja kysyä oikeita kysymyksiä? Mitä jos toimenpiteitä tehdessä iskee hypo, ja kädet tärisevät vielä entistä enemmän?

Onneksi minulla on vielä hetki aikaa kerätä tietoja ja taitoja, ennen kuin oikeat lääkärin työt kutsuvat. Sitä ennen pääsen muun muassa ensi kesänä työharjoitteluun amanuenssina, mitä odotan jo innolla!