Kajava ja myyrä kiikissä

Lintuasemalla päivät ovat intensiivisiä, joten arki unohtuu ulkosaaristossa tehokkaasti.

Aamuvarhaisella, kun oli vielä pimeä, nousimme ylös laittamaan lintuverkot pyyntiin rengastusta varten. Muut asemalla olijat kipusivat auringon noustessa saaren muinaismuistolle, jossa seurataan joka aamu vähintään kaksi tuntia lintujen muuttoa, ellei ole kovaa sadetta tai sumua.

Verkoilla täytyy käydä aina tasaisin väliajoin, mutta kierrosten välissä mekin tapitimme merelle. Parhaimpina aamuina ohi meni mukavasti ruokkeja, rastaita ja haahkoja. Yhtenä päivänä näimme harvinaisen lokkilinnun, pikkukajavan, ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun havaitsin lajin Jurmossa.

Kovin vilkkaita rengastuspäiviä ei reissulle osunut, mutta hauskimpia verkoista tulleita lintuja olivat terhakkaat peukaloiset, seitsemän pyrstötiaista, varis, varpushaukat sekä puolalainen talitiainen sekä liettualainen sinitiainen. Hienoja rengaslöytöjä, koska ulkomaisia kontrolleja tapaa harvoin.
Ehkä erikoisin ”saalis” oli kuitenkin aseman pihan siemenpyydyksiin joutunut myyrä, joka hölmönä eksyi niihin pariin otteeseen.  Lihava jyrsijä olisi epäilemättä jäänyt mieluusti mutustamaan helppoa ruokaa, mutta tajusi lopulta lähteä vapauteen, kun avasimme salvan.

Viikko vierähti nopeasti, mutta onneksi reilun kuukauden päästä pääsen takaisin yhteen lempipaikoistani Suomessa!