Ikimuistoisella matkalla Italiassa

Pitkän viikonlopun aikana ehti saada täydellisen irtioton arjesta. Sain vain nauttia kauniista maisemista, huippuhauskasta matkaseurasta ja erinomaisista ruuista ja juomista.

Yhtenä päivänä teimme retken läheiseen kylään, jonne poljimme parinkymmenen kilometrin matkan sähköpyörillä. En ollut ennen ajanut sellaisella, mutta ihastuin laitteeseen heti. Maaston korkeuserot olivat jyrkkiä: pitkää alamäkeä seurasi aina kunnon nousu. Sähköpyörän avulla ylämäetkin tuntuivat kevyeltä ajelulta. Tuon jälkeen pyöräilykauden avaus Tampereella oli entistä tuskaisempaa, kun oma kulkupelini on vanha ja poikkeuksellisen raskas polkea.

Ohjelmaan kuului myös käynti paikallisilla markkinoilla sekä esittelykierros alueen vanhimman kuohuviinituottajan tiloissa.

Lintuharrastajana minua ilahduttivat mustaleppälinnut, alppikiitäjät, vihertikan vihellys laaksosta sekä yhtenä iltana aivan ravintolan pihan vieressä tuuttaillut kyläpöllönen. Reissun huipennus oli juhlaillallinen Jyrki Sukulan viinitilalla, jossa ensiluokkaisen ruokailun lisäksi muistettiin päivänsankaria hauskoilla ja koskettavilla esityksillä.

Nautin matkan jokaisesta hetkestä, ja olen kiitollinen tästä hienosta tilaisuudesta.

Ikäviltä kommelluksilta vältyttiin, tosin paluumatkalla Milanon lentokentällä virkaintoinen turvatarkastuksen työntekijä halusi läpivalaista Libren lukulaitteeni vielä erikseen. Ilmeisesti se oli jostain syystä liian epäilyttävä kapistus, vaikka minulla oli asianmukaiset todistukset mukana.

Olimme perillä kotona vasta kolmelta yöllä, ja iltapäivällä minulla oli diabeteslääkärin vuosittainen polikäynti. Kerroin matkasta, edellisen yön vähäisistä unista ja pahoittelin, että viime päivien verensokerikäyrät tuskin ovat priimaa sattuneista syistä johtuen.

Vaan kas, verenpaineeni oli valvomisesta huolimatta optimaalinen ja lääkärin yllättävä kommentti ilahdutti: ”Oi, Italia selvästi sopii sulle, verensokerisi ovat olleet siellä ihanan tasaisia!”