Hengästyttävää rintakipua

Tällaisessa elämänrytmissä paahdan tällä hetkellä, kun opiskelen asiaa rintakivusta ja hengenahdistuksesta. Tämä jakso tuntuu olevan rankin, asiasisällöltään laajin ja työntäyteisin tähän mennessä.

Opiskelu vie aikaa: monta tuntia luentoja, ryhmätöitä, tutoreita – usein nämä kaikki samana päivänä. Kotona pitäisi vielä jaksaa kerrata asioita, perehtyä seuraavaan aiheeseen tutor-tapaamista varten sekä valmistautua tuleviin ryhmätöihin. Monta kertaa on tehnyt mieli vain rojahtaa sängylle katsomaan nettisarjoja (muutaman kerran olen tähän sortunut), mutta väsymyksestä huolimatta olen yrittänyt pitää opiskelurutiineista kiinni.

Vaikka asiaa sydämestä ja keuhkoista on valtavasti, aihepiiri on todella mielenkiintoista ja lääkärin työn kannalta keskeistä. Olen oppinut esimerkiksi sydänfilmin eli EKG:n tulkintaa, vaikka silmäni eivät vielä erotakaan jokaista erikoista heilahdusta tai rytmihäiriötä ensisilmäyksellä. Pienryhmissä olemme potilastapausten yhteydessä tutustuneet erilaisiin sydän- ja verisuonisairauksiin.

Ensimmäistä kertaa olemme myös pohtineet käytännön toimenpiteitä ja hoitoketjuja: jos vastaanotolleni tulee rintakipuinen potilas, mitä pitää muistaa kysyä, mitä sairauksia ensisijaisesti epäillä, mitä laboratoriokokeita otan, miten tulkitsen niiden tulokset. Tuntuu hurjalta ajatella, että pian olen itse lääkärinä tekemässä nopeita ja vastuullisia päätöksiä. Esimerkiksi sydäninfarktin tunnistaminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä potilas pitää saada nopeasti hoitoon.

Muutaman viikon päästä häämöttää jo tentti, jossa tärkeät asiat pitäisi osata. Sisältöä on kuitenkin niin paljon, ettei kaikkea ehdi millään omaksua ja oppia täysin näin lyhyessä ajassa. Onneksi nämä kertautuvat vielä opintojen aikana ja myöhemmin työelämässä, koska sydämeen ja keuhkoihin liittyy monia keskeisiä sairauksia aina astmasta sepelvaltimotautiin. Nyt tsemppaan vielä jakson viimeiset hetket läppävikojen, keuhkoahtaumataudin, rasitusrintakivun ja spirometriakäyrien hengästyttävässä maailmassa!

(tutor= pienryhmäopiskelua, jossa pohdimme yhdessä potilastapauksia, ja sovimme oppimistavoitteet seuraavaksi kerraksi. Tällöin keskustelemme aiheesta oppimamme uuden tiedon valossa ja siirrymme seuraavaan potilastapaukseen.)