Harvinaista herkkua
Vettä ropisee jo ennestään kostealle pyörän tarakalle, kuivat housuni ovat
hetkessä litimärät eikä synkkä säätila nostata kesätunnelmaa. Kuitenkin mieleni
on aurinkoinen, polkeminen tuntuu kevyeltä ja hymyni yltää korviin saakka. En
ole löytänyt harvinaista lintua tai voittanut jättipottia, vaan olen tulossa
diabeteshoitajan luota.
Pitkäaikaissokerini on pysynyt ennallaan, vaikka tavoite oli saada se laskemaan. Hoitaja ei silti syyllistä minua, vaan kannustaa ja antaa hyödyllisiä neuvoja iltoihin. Silloin sokeriarvoni yleensä nousevat taivaisiin. Hän kertoo, että verikokeitten tulokset ovat ensiluokkaiset, mikä ilahduttaa kovasti.
Juttelemme kesätöistä, opiskelusta ja nauramme yhdessä hauskoille sattumuksille. Hän muistuttaa hammaslääkärikäynnistä, tulevista silmäpohjakuvauksista ja antaa vielä lopuksi kaapelin verensokerimittariini, jotta voin seuraavaa kertaa varten siirtää mittaustuloksia tietokoneelle. Lähden niin iloisena vastaanotolta, että hämmästyn. Tämä on harvinaista herkkua, sillä koskaan aikaisemmin diabeteskäynnistä ei ole jäänyt näin hyvää fiilistä.
Muistan monet kerrat, kun lähdin nuorisopolilta ovet paukkuen. Tiuskin äidilleni, raivosin ja itkin usein koko paluumatkan. Lääkäri ei ollut ilkeä, mutta kemiamme eivät kohdanneet. Tuntui, että hän tarkasteli diabetestani kuin se olisi jotenkin irrallaan normaalista arjestani. Elämässäni ei olisi saanut olla juuri muuta kuin diabetes. Yritin hoitaa itseäni tunnollisesti, mutta sokerit eivät tahtoneet pysyä kurissa. Lääkärin parannusehdotukset olivat tuttuja, enkä kokenut saavani hyödyllistä ohjausta diabeteksen omahoitoon. Käynneistä jäi mieleen lähinnä nasevalla äänellä kerrotut tiedot Lantus-insuliinin vaikutusmekanismeista.
Enää ei tarvitse etukäteen jännittää, että päivä menisi polikäynnin takia piloille. Kuten eräs mukava minua hoitanut lääkäri sanoi, diabeetikolle parasta hoitoa on hyvä suhde hoitajan kanssa.
Olen löytänyt minulle täydellisen diabeteshoitajan, jonka kanssa yhteistyö sujuu. Oletko sinä? Millainen on mielestäsi hyvä ja kannustava diabeteshoitaja?
Sain maistaa viime viikolla myös toisenlaista harvinaista herkkua, nimittäin quornia. Se on jonkinlaista mykoproteiinia, joka muistuttaa ulkonäöltään hämmästyttävästi lihaa, mutta on kuitenkin kasviperäistä. Törmäsin tähän ruoka-aineeseen yliopiston ruokalassa, ja tykästyin siihen heti. Suosittelen kaikkia kokeilemaan tätä eksoottista makupalaa!
Palaa otsikoihin | 2 Kommenttia | Kommentoi